Takakansitekstistä pomittua: "Entä jos Kalevala sijoittuisi 1100-luvulle?
Eletään syvintä 1100-lukua, ja Miklagård on maailman napa, tieteen, uskonnon ja kaupan keskus. Tuohon keisari Manuelin kultaiseen kaupunkiin suuntaa kaukaisesta pohjolasta värikäs nelikko. ... Lieto Lemminkäinen, Väinö Kalevanpoika, takojamestari Seppo ja Väntti...
...Tästä aukeaa tarinoiden ja tarujen verkosto, jota Väntti vanhoilla päivillään muistelee, tapahtunutta väritellen ja omiaan pannen. Kalevanpoikien kronikka on kalevalaista mytologiaa, historiaa ja seikkailua yhdistelevä romaani, joka maalaa tuoreen kuvan maamme ja maailmamme menneisyydestä. Se on tarunhohtoinen ja verihuuruinen kirja, aivan uusi suunnanavaus yhtä lailla Koskiselta kuin suomalaiselta kirjallisuudelta."
JP Koskinen on Kalevalansa lukenut ja tarkasti tutkinut. Hän käyttää sitä taitavasti tarinansa pohjana. Ne, jotka tuntevat Kalevalan hahmoja ja tarinoita, saavat Koskisen romaanista mukavia ja näppärästi kehiteltyjä juonenkäänteitä ja ilahduttavia alkuperäisen Kalevalan aukkojen paikkamisia. Ne, jotka eivät Kalevalaa tunne, voivat lukea romaanin historiallisena seikkailuromaanina ja ehkä innostuvat tutkimaan myös Kalevalaa. Onhan se tarinoiden, henkilöhahmojen ja tapahtumien ehtymätön aarreaitta.
Kalevanpoikien kronikan kertojana toimii Väntti, joka on Ahti Saarelaisen (eli Lemminkäisen) poika. Koska Ahti on melko kelvoton isä, Väntti annetaan Väinölle ottopojaksi, ja samalla vanhan perimätiedon oppipojaksi. Väinön omat pojat ovat kuolleet. Tämä on uutta, että Väinöllä on vaimo ja lapsia. Molemmat pojat tosin kuolivat hämärissä olosuhteissa, ja vaimokin kärsii mielenterveysongelmista. Väinön matkalle lähdön syy liittyykin perheasioihin.
Takojamestari Seppo on kiinnostunut uudesta teknologiasta, ja Miklagårdissa hän lyöttäytyykin yhteen tieteistä kiinnostuneen kreikkalaisen Stauriakosin kanssa. Hän on keisari Manuelin yliteknikko ja kehittelee mm. sotakoneita. Yhdessä he pääsevät suurten salaisuuksien äärelle.
Väntti kasvaa tarinan kuluessa pienestä ja heiveröisestä ottopojasta yhdeksi keskeiseksi toimijaksi. Sepon mukana Vänttikin pääsee tutustumaan Stauriakoksen tieteelliseen maailmankuvaan, ja ystävystyy Stauriakoksen pojantyttären, Irenen kanssa. Irene on älykäs, rohkea ja itsenäinen nuori nainen, jolle uskonnot eivät tuo ratkaisuja: havainnointi, tutkiminen ja todistaminen sen sijaan tuovat.
Väntti on myös piispa Henrin opissa ja oppii lukemaan ja kirjoittamaan sekä tuntemaan uutta uskontoa, joka valtaa maailmaa muinaisuskon pikkuhiljaa väistyessä. Pohjoisen miehetkään eivät voi välttyä uuden uskonnon, eli kristinuskon, vaikutukselta.
Kalevalasta tuttuja henkilöitä, nimiä ja tapahtumia on mukana, mutta sekoitettuna niin, että JP Koskisen Kalevanpojat lähtee aivan omille teilleen ja antaa raikkaita uusia tulkintoja ja hykerryttäviä ratkaisuja. Kalevalan aukkoiseen tarinaan. Vihdoin myös Lemminkäisen äiti saa nimen: Anni!
Lisäksi tarinassa on uusia virkistäviä henkilöhahmoja, viikinkejä tai kveenejä, kuten Egil Vasenkätinen, Björn Pitkäparta ja Knut Kierosilmä. Piispa Henrin ja Laurin myötä vanha legendakin saa uuden selityksen. Voisihan se olla näinkin!
Viime kesänä pääsin käymään Hattulan Pyhän Ristin kirkossa ja näin alttarin, jonka alla on hautaholvi. Kalevanpoikien kronikassa kirkko on nimeltään Hattulan Pyhän Ristinaulan kirkko, ja sillä on oma tärkeä tehtävänsä tarinassa. Kirkon nimi on hersyvän hyvin keksitty ja liitetty kivasti tarinaan.
Aiemmin olen lukenut JP Koskisen kirjoittaman suomalaissiirtolaisten sukutrilogian, jonka osat ovat Tulisiipi, Haukansilmä ja Ukkoslintu. Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan postaukseni niistä, jos kiinnostaa.
JP Koskisen tuotanto on laaja, ja siihen tutustuminen on kiinnostavaa. Kiitos kirjasta @JP Koskinen!
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=JP+Koskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti