Ragnar Jónasson: Saari. Englanninnoksesta suomentanut Oona Nyström

Olen nyt Ragnar Jónassonin kanssa lukuputkessa. Nyt oli vuorossa Hulda-sarjan 2.osa Saari, joka ilmestyi suomeksi 2021.

Järisyttävän 1. osan jälkeen jäin miettimään, mitäs nyt, miten sarja nyt jatkuisi, kun Huldan ura päättyi. Hyvinhän se jatkui, koska sarjan etenemisjärjestys noudattaakin  kronologiaa käänteisessä järjestyksessä: edetään lopusta kohti alkua. Mielenkiintoinen ratkaisu!

Rikosetsivä Hulda Hermannsdottír on sarjan aloittavassa osassa eläköitymässä. Kakkososassa hän on n. 50-vuotias, ja kolmannessa osassa noin nelikymppinen. Hän on mielestäni terävyydessään ihailtava ja inhimillsyydessään samastuttava. Saaressa ratkotaan sekä nykyhetken että 10 vuoden takaisia kuolemantapauksia, jotka yllättäen liittyvätkin yhteen. Molemmat tapaukset ovat ns. suljetun paikan mysteereitä. Syylliset ratkeavat vasta aivan viime metreillä Huldan ansiosta. Pisteet siitä.

Saaressa on mukana myös kauhuelementtejä. 

Saaressa on mielestäni myös turhan paljon rönsyjä. Nykyhetken nuorten aikuisten ihmissuhdemuisteluita vatvotaan turhan tarkasti, ja yhden henkilön perhe ja pienet lapset jäävät vain maininnaksi, vaikka ne henkilön puheissa tuntuvat olevan ehdottoman tärkeitä. Tuntuu, että kirjailija ei oikein ole osannut päättää, mihin suuntaan tarinaa kuljettaisi tai mitkä rönsyistä voisi karsia pois. Olen aiemminkin törmännyt ilmiöön, että trilogiaksi tarkoitetun sarjan kakkososa on heikompi kuin aloittaja ja lopettaja. Hyvä tarina se silti on ja pitää otteessaan hyvin.

Suljetun paikan mysteerit selviävät lopulta Huldan terävyyden ansiosta, ja syynä ovat inhimilliset tunteet. 

Luin kirjan E-kirjana BookBeat-palvelussa, josta kuvakin on kopioitu.