01/07/2024

Ragnar Jónasson: Lu­mi­so­kea. Suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen



Kesäkuussa sattui vastaan monia kirjoja, jotka jätin kesken (Aki Hintsa: Tänään olen elossa, Saku Tuominen: Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa ja Umberto Eco: Numero Zeron tapaus). Olin aika pitkään varautunut myös Ragnar Jónassonin Lu­mi­so­kean kanssa, mutta kyllä siinä oli kuitenkin selvästi enemmän vetoa kuin noissa keskenjääneissä, ja lopulta olin kohtalaisen tyytyväinen juoneen ja ihmisuhdekiemuroihin, joita teoksessa ilmeni. Kirjan on suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen (2022).

"Lumisokea on nerokas suljetun tilan mysteeri, jossa lukittujen ovien tilalla on lumen vangiksi jäänyt kylä. Ari Thor etsii murhaajaa kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa, mutta kukaan ei luota kehenkään.

Murhapaikka: Kalastajakylä Islannin pohjoisvuonoilla, kaukana kaikkialta. Poliisi: Ari Thor, teologian opinnot hylännyt nuori poliisi ensimmäisessä työpaikassaan, kaukana Reykjavíkista ja tyttöystävästään. Rikos: Nuori nainen löytyy pahoinpideltynä lumesta. Kuuluisa kirjailija kuolee, mutta oliko se onnettomuus? Sarja: Lumisokea aloittaa Ari Thor -sarjan, joka teki Ragnar Jónassonista tähden."


(https://kirja.fi/collections/ragnar-jonasson/products/lumisokea-9789520441692. Luettu 1.7.2024)

Positiivista on, että näennäisen uinuvan syrjäkylän ihmissuhteisiin on saatu punotuksi niin monenlaisia salaisuuksia. Henkilöhahmoista Nina tuntui mielestäni jotenkin keskeneräiseltä hahmolta. Hänen taustansa ja toiminnan motiivinsa olisivat mielestäni tarvinneet hieman lisävalaistusta. 

Huomiota kiinnitti poliisilaitoksen sisäänpäinlämpiävyys, ja tulokas Ari Thorin ulkopuolisuuden korostuminen. Poliisin ikä, 25 vuotta, tuntui myös hieman epäuskottavalta, mutta ehkä se on mahdollista, kun on kyse ensimmäisestä työpaikasta. Arin rakkauspähkäilyt tuntuivat hieman turhan perusteellisilta, mutta ehkä niille löytyy selitys sarjan edetessä. 

Sarjan muita osia ovat Tuhkayö, Repeämä, ja tulossa oleva Sydäntalvi. Ehkäpä nekin voi kesän aikana lukea. Pohjoisen ihmisenä lumen ahdistavuus ei ollut samastuttavaa. Se tuntui keinotekoisesti rakennetulta uhalta, ja mielestäni myös kirjan nimeä olisi voinut miettiä vielä uudemman kerran.

Luin kirjan E-kirjana BookBeat-palvelussa, josta näyttökuvakin on kopioitu.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti