En ole aiemmin lukenut JP Koskisen tuotantoa. Sain ystävältä vinkin Haukansilmästä, mutta googlettelun jälkeen huomasin, että Tulisiipi ilmestyi aikaisemmin (2019), joten aloitin siitä.
Tulisiipi kertoo suomalaistaustaisen Amerikan siirtolaisperheen tarinan. Isovanhemmat ja vanhemmat ovat 1. polven siirtolaisia, Kaarle-poika on jo syntynyt Amerikassa. Nimetkin ovat amerikkalaistuneet: Jannesta on tullut James, Yrjöstä George ja Ailista Ellen. Kieli on paikoitellen hauskaa sekakieltä, jota on kirjoitettu puhekielenä, niin kuin äännetään: "juu nou."
Lama-ajan tullessa sosialistit alkavat puhua Neuvostoliitosta ja Karjalan ihmemaasta, työläisten paratiisista, jonne myös Kaarlen perhe päättää lähteä. Kaarle haaveilee lentämisestä; muu on merkityksetöntä, ja hän sopeutuu muutoksiin nopeasti, koska pään sisällä on elämän tärkein asia, unelma.
Sopeutuminen oleviin olosuhteisiin ja eläminen käsillä olevassa hetkessä onkin hänelle tunnusomaista. Myöhemmissä elämänvaiheissa sopeutuminen ja myönteinen suhtautuminen vastaan tuleviin asioihin tulevat esille mm. näin:
"Aurinko paistoi, hanki kimmelsi. Jos oli kuoltava, oli ainakin kaunis päivä."
Uusi kotimaa ja Petroskoi osoittautuvat melko nopeasti pettymykseksi. Stalin johtaa itsevaltaisesti maata, sotaan valmistaudutaan ja tuttuja ihmisiä alkaa kadota. Kehenkään ei voi luottaa. Teräväpäiset nuoret Kaarle ja Linda löytävät metsästä sammaleeseen haudatun miehen, jonka otsassa on reikä. Myöhemmin Kaarle tietää, että kadonnut ameikansuomalainen, Matti, ei tule takaisin, koska jäljistä päätellen metsään on raahattu jotain, ja NKVD:n miehellä on Matin taskukello. NKVD oli Neuvostoliiton sisäministeriö, josta voi lukea lisätietoa alla olevasta linkistä.
Jossakin vaiheessa paluu takaisin Amerikkaan alkaa tuntua houkuttelevalta. Sattuman johdosta Janne-sedän ja Kaarlen matka keskeytyy ja pakkopäämääräksi tuleekin Siperia, Kaarlen osalta jopa kaksi kertaa. Linda oppii nopeasti käyttämään systeemiä hyväkseen ja pääsee luovimaan yhteiskunnassa korkeaan asemaan. Lapsuuden ystävien tiet erkaantuvat pitkäksi aikaa, mutta yhdistyvät taas vuosien kuluttua vahvalla tavalla.
Neuvostoliitto ottaa ja antaa. Kaarle menettää paljon, mutta pääsee myös toteuttamaan unelmaansa, jopa Gennadi Timošev Zamorozkin -nimisenä taistelulentäjänä. Hän on nuoresta iästään huolimatta ilmiömäinen. Lopulta hänen tiensä johtaa kylmänsodan kiihtyvään avaruudenvalloittamiskilpailuunkin.
JP Koskisen Tulisiiven tarina kantaa alusta loppuun asti. Kylmänsodan ajanjakso tuntui lukiessa aluksi vähän turhalta, mutta loppua kohti edetessäni huomasin, että sitä ei olisi mitenkään voinut jättää pois. Se on olennaisen tärkeä ja lopulta äärimmäisen koskettava osa tarinaa ja antaa uudenlaisen, mahdollisen näkökulman, myös Juri Gagarinin tarinaan.
Olen vaikuttunut tästä kirjasta ja Koskisen tavasta kirjoittaa. Historia tulee eläväksi aidonoloisten henkilöiden ja tapahtumien kautta. Luen heti seuraavaksi Haukansilmän, joka takakansitekstin mukaan kertoo, kuinka Kaarlen suku saapui Amerikkaan. Myös muu tuotanto alkoi kiinnostaa.
Lisätietoa kirjailijasta ja hänen teoksistaan saa linkistä: https://www.jpkoskinen.com/biografia/
Lisätietoa NKVD:stä: https://fi.wikipedia.org/wiki/NKVD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti