Olen seurannut Einin uraa nuoruudesta asti. Voi oikeastaan sanoa, että kummankin nuoruudesta asti, sillä olemme suurin piirtein samaa ikäluokkaa ja kotoisin samoilta seuduilta, mutta eri kunnasta. Olen käynyt Einin keikoilla jo nuorena tanssilavoilla ja myöhemmin aikuisena ravintoloissa. Olen aina pitänyt häntä valovoimaisena esiintyjänä, jolla on viehättävä ujo karisma, joka tosin vuosien myötä on tullut vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Aina yleisö on saanut sen, mitä on tullut hakemaan: koko illan täysipainoisen show'n, eikä yhtään diivailua ja turhaa puhetta. Eini on ollut keikoilla aina oma itsensä.
"Eini on ihana. Hänessä on älyttömästi iloa ja energiaa, jotka tempaavat mukaan. Hän pystyy vetämään hirvittävän hyvän show'n vaikka omassa olohuoneessaan." (Anna-Elena Pääkkölä, s. 250)
Kasvuolosuhteet ovat meillä kummallakin olleet samankaltaiset: maalaisympäristö, jossa leikittiin kauppaleikkiä, hoidettiin lehmiä ja vasikoita, Pellon Ponsi tanssi- ja Einillä myös esiintymispaikkana sekä taksikyydillä tansseihin meno. Lisäksi kummankin kotona sääntönä oli, että rippikoulu pitää käydä, ennen kuin tansseihin pääsee. Me kumpikin pääsimme livahtamaan säännön ohi, eri syistä tosin. Tanssilavakulttuuri oli todellakin kaiken kansan kohtaamispaikka: Paikalla oli aikuisia ja nuoria, ja tanssimusiikki ja tanssiminen olivat juurikin ne eri-ikäisiä yhdistävät tekijät. Tanssipaikat olivat turvallisia myös meille alaikäisille.
Pitkän linjan toimittaja Anna-Liisa Hämäläinen on kirjoittanut Einin elämäkerran yhteistyössä Einin itsensä kanssa. Hämäläinen kuvaa toimittajan työskentelyään:
– En mene kylmiltään tilanteisiin. Kotiläksyt on tehty. (https://www.naistenaani.fi/anna-liisa-hamalainen-kirjoittajan-aani-tuo-brandiin-elaman-maun/ Luettu 28.10.2021.)
Kyllä Hämäläinen on todellakin kotiläksynsä tehnyt. Lähteitä on paljon, ja kirjaa varten on haastateltu paljon ihmisiä. Se kattaa Einin elämäntarinan lapsuudesta tähän päivään asti. Kokonaiskuva laulajan persoonasta ja elämästä muodostuu mielenkiintoisella tavalla. Eini on avoin ja positiivinen, ja siksipä mukana on myös vaikeita aikoja ja asioita, joita hänellä ei ole syytä piilottaa gloorian alle. Tavallinen elämä ja arki ovat pitäneet Einin jalat maassa, eikä hänelle ole noussut menestys päähän.
On hienoa, että pieneltä paikkakunnalta kotoisin oleva Eini on aina uskonut unelmaansa ja pyrkinyt määrätietoisesti sitä kohti, vaikka miesten hallitsemassa musiikkimaailmassa se ei aina ole ollut helppoa. Einin tarinaa oli kiva lukea, ja sen myötä sai myös pieniä anekdootteja mm. Tapani Kansan, Kari Tapion ja Kirkan persoonasta.
60-vuotiaana Eini hehkuu kauneutta, voimaa, ja seksikkyyttä tavalla, jota moni voi ihailla ja kadehtiakin. Ei uskoisi, että myös hän on kokenut itsensä vähättelyä, arvottomuutta, jatkuvaa miellyttämisen tarvetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Eini voi kuitenkin toimia esikuvana monelle muullekin naiselle.
"Olen vahvasti nainen, niin nainen kuin voi olla. Olen onnellinen, että rohkeuteni on tullut syvästä kolostaan esille. Rakastan elämää ja esiintymistä hirveästi." (s. 284)
Isona asiana Einin hehkussa on vuosikymmeniä kestänyt rakkausavioliitto Lars Pajumäen kanssa, perhe ja koti.
Anna-Liisa Hämäläisen kirjoittama Diskokuningatar Eini oli kiva lukukokemus, mutta yksi harmittava virhe kirjassa toistuu. Einin ja minunkin kotimurre on Torniojokilaakson murretta, ei meänkieltä. Meänkieli on rajan pinnassa Ruotsin puolella puhuttavaa suomen kieltä, jonka kirjailija Bengt Pohjanen on ajanut Ruotsin viralliseksi vähemmistökieleksi.
Lisätietoa meänkielestä löytyy mm. seuraavasta linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Me%C3%A4nkieli . (Luettu 28.10.2021)
Anna-Liisa Hämäläisen kirjoittajan urasta lisätietoa löytyy seuraavasta linkistä: https://www.naistenaani.fi/anna-liisa-hamalainen-kirjoittajan-aani-tuo-brandiin-elaman-maun (Luettu 28.10.2021)
Isäni varmaan tykkäisi tästä kirjasta, täytyypä panna korvan taakse. :)
VastaaPoista