Millaista on elää lapsuuttaan idyllissä, joka on vain kulissi: lapset käyvät koulua, elintaso kasvaa, eletään pienessä yhteisössä ja kaukana maailman pahuudesta? Lapset ja aikuiset elävät erillisissä maailmoissaan, ja juuri siksi lasten maailma ei olekaan mikään idylli, vaan tarkoin säännelty arvohierarkia, jonka ulkopuolelle jää armottomasti, jos on vaikkapa suomalaisen äidin ja ruotsalaisen isän lapsi, saksalaisen yksinhuoltajaäidin lapsi tai muuten vääränlainen: ruma tai tyhmä.
Eva-Lena, Pia, Lennart ja Stefan pitävät itseään oikeanlaisina ja määrittelevät toiset, Juhan, Thomasin, Jennyn ja Erikin julmasti vääränlaisiksi. Kaikki keinot ovat käytössä: eristäminen, naurunalaiseksi tekeminen, pettäminen, nöyryyttäminen ja hakkaaminen. Koululuokan sisällä vallitsevat fasistiset toimintatavat, joita Stefan toteuttaa vielä aikuisenakin. Myös Juha pettää kaverinsa heti, jos on mahdollisuus ostaa suosiota muilta.
Toiset pelkäävät, ja toiset nauttivat vallastaan. Opettajat ovat omassa maailmassaan. Tukea ei tule. Luottamusta ei ole. On yritettävä vain pärjätä omillaan. Thomaskin pärjää pitkään, mutta ei koskaan jatka koulua 6.luokan jälkeen. Juha Lindström selviää ja ryhtyy esiintyväksi taiteilijaksi, koomikoksi. Sitä hän on harjoitellut koko kouluaikansa hauskuttamalla luokkaa vitseillään ja typerillä teoillaan, silloin tosin epätoivonkin vimmalla.
Jonas Gardellin Koomikon synty ei ole ollenkaan hauska teos. Ainoa hauska asia koko tarinassa on Lindströmin perheen kaukosäädinepisodi. Vasta vuosikymmenten jälkeen selviää, miksi tuo suomalaisäidin vahvasti kiroama kaukosäädin ei toiminut koskaan.
Koomikon synty on riipaisevan surullinen tarina yksinäisyydestä, kaveruuden ostamisesta, koulukiusaamisesta ja surusta, jota ei jaksa kantaa. Lohduttomuudessaan se tuo mieleen Annika Idstömin Veljeni Sebastianin ja William Goldingin Kärpästen herran.
Kirja on Juhan anteeksipyyntö Thomasille, kun aikuisen ymmärrys on valaissut omat teot ja petturuuden sekä nostanut pintaan syyllisyyden.
Muut Jonas Gardell -postaukseni löytyvät linkistä:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Jonas+Gardell
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti