Trilogian osat ovat
1. Rakkaus 2012
2. Sairaus 2013 ja
3. Kuolema 2012
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kertoo homoyhteisön, eräänlaisen perheen, jäsenistä. Oli Rasmus, Benjamin, Paul, Lars-Åke ja hänen suomalainen poikaystävänsä Seppo, oli Bengt ja oli Reine. Tästä porukasta vain Benjamin ja Seppo jäivät jäljelle.
Henkilöiden tarina tulee esille silloisen nykyhetken, takaumien ja ennakointien kautta. Elämä ei etene aloituspisteestä kronologisesti kohti päätepistettä. Mukana on koko ajan menneisyys, ajatellut ajatukset, eletyt tunteet, koetut asiat, läheiset ihmiset. Lapsuus, nuoruus ja nuorten aikuisten nykyhetki rinnakkain ja päällekkäin kuvattuna antavat henkilöstä moniulotteisen ja kokonaisen kuvan. Ihmistä ei voi luokitella vain yhden ominaisuuden kautta.
Vaikka paikoitellen homous ja sen toteuttaminen kuvataan äärimmäisen rumana, salaisesti toteutettavana vastuuttomana himona epämääräisissä olosuhteissa, luulen, että tämäkin puoli tarinassa on itse asiassa tehokeino sille, että oikeastaan kyse on kuitenkin ihmisten pyrkimyksistä hyväksymiseen ja rakkauteen. On paljon myös heterotarinoita, joissa on samalla tavalla rumuutta: alistamista, vastuuttomuutta, välinpitämättömyyttä, hyväksikäyttämistä ja väkivaltaa. Onko niin, että pelkkä himo on rumaa, ellei siihen kuulu rakkautta?
Keskeisenä tarinana romaanissa kulkee Benjaminin ja Rasmuksen riipaiseva rakkaustarina. Molemmat joutuvat tekemään suuria uhrauksia voidakseen olla, sitä mitä ovat. Rasmus salaa vanhemmiltaan homoutensa, mutta on koko lapsuutensa joutunut kärsimään erilaisuudestaan. Alkujärkytyksen jälkeen Rasmuksen vanhemmat hyväksyvät asian ainakin jollakin tasolla ja jopa kyläilevät poikien kodissa.
Benjamin ei ole edes tietoinen homoudestaan, ennen kuin Paul sen hänelle osoittaa. Benjamin joutuu luopumaan jehovantodistajuudesta ja kokemaan myös sen, että omat vanhemmat hylkäävät hänet. Rasmuksen sairastumisen ja kuoleman jälkeen myös Rasmuksen vanhemmat hylkäävät hänet ja kieltävät tulemasta hautajaisiin. Vasta vuosien jälkeen Benjamin pääsee käymään Rasmuksen haudalla. Naapurin Holger osoittaa oikeamielisyytensä ja kutsuu Benjaminin Värmlantiin.
Jonas Gardell kertoo nuorten miesten tarinaa tehokkain kielellisin tehokeinoin: Hän käyttää taitavasti kaikkitietävänä kertojana takaumia, ennakointia ja toistoa. Lukija pystyy eläytymään kuhunkin henkilöön, koska hän tietää jo, miten hänelle käy. Hän oppii kunnioittamaan henkilön elettyä elämää ja sitä, mistä hän on tullut. Hieno kielellinen keino on myös kertoa sama asia kahdesta eri näkökulmasta. Kun Rasmus vihdoin paljastaa vanhemmilleen olevansa homoseksuaali, tilanne kuvataan sekä Rasmuksen että vanhempien näkökulmasta: sama syntymäpäivälaulu, mutta molemmilta puolin ovea kuvattuna. Uskomattoman hieno kohtaus!
Jonas Gardellin trilogia ravisteli omia käsityksiäni ja pani ihmettelemään omia luulojani Ruotsin vapautuneisuudesta. Oli yllättävää, että tuona aikana, jonka itsekin olen elänyt, Ruotsi ei ollutkaan niin vapaa maa kuin olin kuvitellut. Ruotsissa poistettiin homouden sairausluokitus vasta vuonna 1979. HIVin ja AIDSin leviäminen saivat aikaan hysteeristä pelkoa, ja homoja oltiin vapaamielisenä pitämässäni Ruotsissakin valmiita sulkemaan leireihin tai merkitsemään tatuoinnilla. Natsismi on elänyt Ruotsissa vahvana, vaikkakin piilotettuna myös toisen maailmansodan jälkeen ja taitaa elää edelleen.
Homoyhteisön kuvauksen rinnalla Gardell antaa mielenkiintoista tietoa Jehovan todistajista. Osan asioista olen tiennytkin, mutta aina uudestaan liikkeen ahdasmielisyys, tuomitsevuus ja yksi ainoa totuus hätkähdyttävät. Ne, jotka liikkeestä lähtevät tai ne, jotka pakotetaan lähtemään, hylätään. Benjamin ilahtuu, kun hänen vanhempansa tulevat kylään kukkien ja kakun kanssa, kunnes huomaa, että hän onkin omissa hautajaisissaan: Vanhempien lähdön jälkeen hän on vanhemmilleen kuollut. Kirjeisiin ja puheluihin ei vastata, vastaantullessa ei tervehditä. Häntä ei enää ole olemassa.
Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on pysäyttävä ja vaikuttava kirja, joka avaa laajasti näkökulmia ihmisyyteen, elämään ja rakkauteen.
Lisätietoa Jonas Gardellista saa mm näistä linkeistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti