Siiri Enoranta on taitava ja monin palkinnoin palkittu kirjailija. Myös palkintoehdokkuuksia on monia. Enoranta kirjoittaa sekä lapsille että aikuisille, eikä häntä todellakaan kannata lokeroida vain lasten- ja nuortenkirjailijaksi.
"Esikoisromaani Omenmean vallanhaltija (2009) oli ilmestymisvuonnaan ehdolla Finlandia Junior -palkinnon ja Kuvastaja-palkinnon saajaksi.
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon Enoranta on saanut kolmesti, teoksista Nukkuu lapsi viallinen (2010), Nokkosvallankumous (2013) ja Surunhauras, lasinterävä (2015).[
Romaani Gisellen kuolema oli vuoden 2012 Runeberg-palkintoehdokas.Painajaisten lintukoto (2012) oli Kuvastaja-palkintoehdokas vuonna 2013 ja dystopiaromaani Nokkosvallankumous vuonna 2014. Nokkosvallankumous oli myös Topelius-palkintoehdokas.
Fantasiaromaani Surunhauras, lasinterävä valittiin vuonna 2015 Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Palkintoraadin mukaan teos ”piirtää esiin kokonaisen maailman erilaisine maailmakatsomuksineen ja kulttuureineen”. Teos palkittiin Topelius-palkinnolla tammikuussa 2016. Se oli myös vuoden 2016 Kuvastaja-palkintoehdokas.
Fantasiaromaani Tuhatkuolevan kirous voitti vuonna 2018 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon."
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Siiri_Enoranta#Palkinnot_ja_ehdokkuudet )
Vihdoinkin Finlandia Junior -palkinto tuli! Olisin toivonut, että jo Surunhauras, lasinterävä olisi sen saanut. Enoranta loi siinäkin täysin omanlaisensa fantasiamaailman. Vaikka Tuhatkuolevan kirouksessa oli alussa hieman hämmentävästi viittauksia Harry Potterin maailmaan (magia-akatemia, professorit ja vanhempien oppilaiden lupa liikkua kaupungilla itsekseen), ne olivat nähdäkseni vain kirjallisia kumarruksia ja keveitä tervehdysnyökkäyksiä. Jo s. 58 Enorannan oma fantasiamaailma on valmis ja ehjä.
Enorannan luomassa maailmassa keskeistä on sen luonteva uskottavuus, ja tässä Enoranta käyttää kieltä taiturimaisesti. Esimerkiksi "kittiäisen pistot" on niin lähellä todellisuutta, että lukija ymmärtää heti, että jonkinlaisesta hyönteisestä on kyse. Myös "mohmat" ja "masikat" muistuttavat äänteellisesti todellisen maailman "lehmiä" ja "vasikoita", joten ne on helppo ymmärtää tuotantoeläimiksi. Kielen keinoin Enoranta luo rinnakkaistodellisuuden, joka on täysin mahdollinen maailma.
Kokonaisen maailman tiivistäminen blogitekstiin ei ole helppoa, mutta yritetään.
Keskeiset henkilöt ovat:
Jokainen henkilö on moniulotteinen ja uskottava hahmo, johon voi kiintyä ja samaistua. Nubya Ushaa, Alesianaa ja Kolomaria voi ihailla heidän taitojensa ja rohkeutensa vuoksi.
Neol Vistiron on poikkeus. Häneen ei voi kiintyä. Hän on paha. Hänellä on oma armeijansa, jota hän käyttää häikäilemättömästi hyväkseen ja ottaa armeijalta sen, minkä tarvitsee. Mustapukuiset velhonsa hän voi uhrata aivan kevyesti.
Lisäksi on outoja palaneita pikilapsia, jotka mahdollistavat taian ja imevät sitä itseensä paljastaen tarvittaessa asioita menneisyydestä, tarinan puuttuvia palasia. He ovat visuaalisesti hienosti kuvattu joukko, joka kutkuttaa mielikuvitusta, mutta jonka syvin olemus jää kuitenkin lukijoiden itsensä hahmotettavaksi.
Hyvän ja pahan taistelussa vastavoimina ovat Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontayksikkö, eli Ötky ja Tetraedri, eli hyvää puolustavien maagien maanalainen yhteenliittymä. Lopullisessa taistelussa Harstan perheellä on iso osuus. Varsinkin äiti Alesiana pääsee näyttämään taitonsa. Hiljainen tutkijaisä toimii myös omalla tavallaan yhteisten etujen hyväksi. Tristin ja Lalita taistelevat muiden rinnalla, ja 14-vuotias Pau nousee rohkeudellaan ja toimintakyvyllään ratkaisevaan rooliin. Nubya Usha, Zas ja Kolomari vastaavat suurista linjoista, joissa myös Alesiana on mukana. Hykerryttävän lisän tuo Kutukatveen mummojen liittyminen vaaralliseen taisteluun. Se on hienosti kuvattu ja osoittaa taistelun tärkeyttä.
Tuhatkuolevan kirous tuo esiin ajankohtaisesti ja täysin luontevasti seksuaalisuuden monet muodot. Ihmisiä ei tuomita, eikä heidän mieltymyksiään ihmetellä. Perheellisen Alesianan ja Nubya Ushan välillä on ihmeellinen side edelleen, sillä vuosia aiemmin naiset olivat rakastavaisia. Seksuaalisuus ja seksi kuvataan hienotunteisesti.
Muita ajankohtaisia teemoja, joihin Enoranta ottaa kantaa, ovat maapallon tila, puiden suojelu (epäsuorasti kai sademetsien tuhoaminen) ja ihmisoikeuskysymykset (taikominen kuuluu kaikille). Indarasian yhteiskunta on rauhanomainen ja suvaitsevainen. Ihmisistä ja eläimistä pidetään huolta, ja luontoa kunnioitetaan.
Rakastan tätä ihanaa kieltä, jolla nämä ihmeelliset maailmat voidaan luoda! Rakastan Siiri Enorannan tapaa käyttää kieltä ja kirjoittaa. Lukupinossa odottaa myös Gisellen kuolema.
Onneksi olkoon Finlandia Junior -palkinnosta ja kiitos kirjasta, Siiri Enoranta!
Lisätietoa kirjailijasta ja teoksista löytyy tästä linkistä:
http://siirienoranta.com/
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Siiri_Enoranta#Palkinnot_ja_ehdokkuudet )
Vihdoinkin Finlandia Junior -palkinto tuli! Olisin toivonut, että jo Surunhauras, lasinterävä olisi sen saanut. Enoranta loi siinäkin täysin omanlaisensa fantasiamaailman. Vaikka Tuhatkuolevan kirouksessa oli alussa hieman hämmentävästi viittauksia Harry Potterin maailmaan (magia-akatemia, professorit ja vanhempien oppilaiden lupa liikkua kaupungilla itsekseen), ne olivat nähdäkseni vain kirjallisia kumarruksia ja keveitä tervehdysnyökkäyksiä. Jo s. 58 Enorannan oma fantasiamaailma on valmis ja ehjä.
Enorannan luomassa maailmassa keskeistä on sen luonteva uskottavuus, ja tässä Enoranta käyttää kieltä taiturimaisesti. Esimerkiksi "kittiäisen pistot" on niin lähellä todellisuutta, että lukija ymmärtää heti, että jonkinlaisesta hyönteisestä on kyse. Myös "mohmat" ja "masikat" muistuttavat äänteellisesti todellisen maailman "lehmiä" ja "vasikoita", joten ne on helppo ymmärtää tuotantoeläimiksi. Kielen keinoin Enoranta luo rinnakkaistodellisuuden, joka on täysin mahdollinen maailma.
Kokonaisen maailman tiivistäminen blogitekstiin ei ole helppoa, mutta yritetään.
Keskeiset henkilöt ovat:
- Harstan perhe (äiti Alesiana, isä Eekos, lapset Pau ja Tristin sekä koiramainen melkeinlemmikki Pip)
- Paun ystävät; puoleensavetävä Kenone ja herkkä, maailmantuskaa poteva Daui
- Tristinin ystävä ja rakastettu Lalita, jolla on kahdehdittavan tuuheat kainalokarvat
- Nubya Usha, Indarasian suurimman maanalaisen kapinallisryhmän soturipäällikkö, mahtava maagi ja tuhatkuoleva, joka ainoana maailmassa hallitsee kaukosiirtymisen, jopa toisen ihmisen kanssa
- Nubyan isä Kolomari sekä hänen valtaisa saksanhirvensä Singa sekä
- Nubyan rakastettu Zas.
Jokainen henkilö on moniulotteinen ja uskottava hahmo, johon voi kiintyä ja samaistua. Nubya Ushaa, Alesianaa ja Kolomaria voi ihailla heidän taitojensa ja rohkeutensa vuoksi.
Neol Vistiron on poikkeus. Häneen ei voi kiintyä. Hän on paha. Hänellä on oma armeijansa, jota hän käyttää häikäilemättömästi hyväkseen ja ottaa armeijalta sen, minkä tarvitsee. Mustapukuiset velhonsa hän voi uhrata aivan kevyesti.
Lisäksi on outoja palaneita pikilapsia, jotka mahdollistavat taian ja imevät sitä itseensä paljastaen tarvittaessa asioita menneisyydestä, tarinan puuttuvia palasia. He ovat visuaalisesti hienosti kuvattu joukko, joka kutkuttaa mielikuvitusta, mutta jonka syvin olemus jää kuitenkin lukijoiden itsensä hahmotettavaksi.
Hyvän ja pahan taistelussa vastavoimina ovat Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontayksikkö, eli Ötky ja Tetraedri, eli hyvää puolustavien maagien maanalainen yhteenliittymä. Lopullisessa taistelussa Harstan perheellä on iso osuus. Varsinkin äiti Alesiana pääsee näyttämään taitonsa. Hiljainen tutkijaisä toimii myös omalla tavallaan yhteisten etujen hyväksi. Tristin ja Lalita taistelevat muiden rinnalla, ja 14-vuotias Pau nousee rohkeudellaan ja toimintakyvyllään ratkaisevaan rooliin. Nubya Usha, Zas ja Kolomari vastaavat suurista linjoista, joissa myös Alesiana on mukana. Hykerryttävän lisän tuo Kutukatveen mummojen liittyminen vaaralliseen taisteluun. Se on hienosti kuvattu ja osoittaa taistelun tärkeyttä.
Tuhatkuolevan kirous tuo esiin ajankohtaisesti ja täysin luontevasti seksuaalisuuden monet muodot. Ihmisiä ei tuomita, eikä heidän mieltymyksiään ihmetellä. Perheellisen Alesianan ja Nubya Ushan välillä on ihmeellinen side edelleen, sillä vuosia aiemmin naiset olivat rakastavaisia. Seksuaalisuus ja seksi kuvataan hienotunteisesti.
Muita ajankohtaisia teemoja, joihin Enoranta ottaa kantaa, ovat maapallon tila, puiden suojelu (epäsuorasti kai sademetsien tuhoaminen) ja ihmisoikeuskysymykset (taikominen kuuluu kaikille). Indarasian yhteiskunta on rauhanomainen ja suvaitsevainen. Ihmisistä ja eläimistä pidetään huolta, ja luontoa kunnioitetaan.
Rakastan tätä ihanaa kieltä, jolla nämä ihmeelliset maailmat voidaan luoda! Rakastan Siiri Enorannan tapaa käyttää kieltä ja kirjoittaa. Lukupinossa odottaa myös Gisellen kuolema.
Onneksi olkoon Finlandia Junior -palkinnosta ja kiitos kirjasta, Siiri Enoranta!
Lisätietoa kirjailijasta ja teoksista löytyy tästä linkistä:
http://siirienoranta.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti