Anne Leinonen: Metsän äiti. Anne Leinonen: Vaskinainen

Sain vinkin Anne Leinosesta Facebookin Kirjallisuuden ystävien kautta. En ollut aiemmin kuullutkaan hänestä. Lainasin kirjat Metsän äiti (2017) ja Vaskinainen (2015) ja luin ne peräjälkeen tässä järjestyksessä. 

"Leinonen on ollut yksi kirjailijoista, jotka ovat kuvanneet tuotantoaan reaalifantasian käsitteellä. Käsite on tarkoitettu sillaksi valtavirtakirjallisuuden ja lajityyppikirjallisuuden välille. Lajityyppien rajaamisen sijasta reaalifantastikot puhuvat jatkumosta, teoksista jotka etenevät tarinan ehdoilla ja voivat sekoittaa realismia ja fantasiaa." (https://www.risingshadow.fi/library/author/831-anne-leinonen)

Metsän äitiä lukiessani mietin juurikin lajityyppiä ja pyörittelin mielessäni sanaparia maaginen realismi. Reaalifantasia on siis termi, jolla kirjailija itse on teoksensa lajityyppiä kuvannut.

Kirjassa Katariina (Riina) palaa kotiseudulleen kellareiden tutkimusinventoijaksi ja asettuu asumaan sukunsa mökille. Paikkakunnalla on salaisuuksia, eikä naisen paluuta katsota hyvällä. Jotkut osoittavat suoraan, ettei häntä haluta paikalle kaivelemaan kellareita ja samalla menneitä. 

Pian alkaa tapahtua outoja asioita: eräästä kellarista löytyy kuollut mies, mutta löytöön reagoidaan hieman kummallisesti, ikkunaverhot heilahtavat talossa, jossa ei pitäisi olla ketään kotona, posliiniesineet vaihtavat paikkaa ja asentoa, kuollut äiti keskustelee luontevasti  tyttärensä kanssa. Riina näkee näkyjä ja pystyy siirtymään kahden ajan välillä selvittäen kylässä tapahtuneita asioita. Kuka tappoi Liisan? Mitä Kaleville tapahtui? Miten mummo ja äiti liittyvät Kalevin katoamiseen? Oliko näillä vaikutusta äidin hulluuteen? Oman lisänsä mystiseen tunnelmaan tuovat kansanperinteeseen viittaavat taikakonstit ja esimerkiksi mielenkiintoinen metsän peitto, joka antaa suojaa tarvittaessa. 

Pidin siitä, miten pienin keinoin Leinonen rakentaa jännitystä ja suoranaista kauhun tunnetta. Pidin myös siitä, että kahden ajan ja maailman välillä siirtyminen on luontevaa ja että aineksia ammennettiin suomalaisesta mytologiasta. Anne Leinosen Metsän äiti oli kiva uusi tuttavuus!

Vaskinaisen kaunis kultapainettu kuva
erottuu kirjan kannessa paremmin .

Vaskinaisessa on myös viittauksia suomalaiseen mytologiaan. On Taivaantakoja, Kalevo, taitava soittaja, Tuonela, Tuonelan virta ja joutsen.  Itse asiassa kirjassa ei olekaan vain viittauksia Tuonelaan, vaan Tuonela on toinen kirjan miljöö keskisen maailman lisäksi. Kun Vainajalan pyörä menee rikki, sillä on vaikutusta myös normaalimaailmaan: kuolleiden kierto ei toimi, ja maan päälle tulee vainajista ruuhkaa. Tällöin eläinten ja ihmisten synnytykset eivät onnistu; keskenmenoja ja epämuodostumia on runsaasti, eikä luontokaan voi hyvin. Tähän ongelmaan Niilas lähetetään hakemaan apua.

Tuonelan airut, Vaskinainen (lopussa nimeltään Suna) ja Niilas toimivat enimmäkseen kertojina. Mukana on myös noitanainen Ulpukka. Vaskinainen on tyylipuhdas fantasiatarina: on tehtävä, on matka, on päähenkilön rohkea avustaja, on vaaroja voitettavana, on polveileva tarina ja hyvin kehiteltyjä hahmoja.

Leinosen kieli on sujuvaa, selkeää ja kuvaavaa. Matka Tuonelaan (s. 100 - 102 ) on visuaalisesti ja kielellisesti huippukuvausta, josta todellakin nautin.

Tuonenväen siiveniskut toivat mieleen Kalevalan sammon ryöstön ja Akseli Gallen-Kallelan maalauksen.

"Tuonenväen siiveniskut lähenivät. Ulpukan huulilta purkautui väkevä manaus ja pursi sai vielä maagisia voimia avukseen. Vilkaisu perässä istuvan Ulpukan olan yli sai minut kauhistumaan: vartijat kulkivat maassa ja ilmassa, niiden siivet piiskasivat ilmaa kummasti helisten. Niiden kynnet olivat esillä, iskuvalmiina, ja ne leikkasivat ilmaa pahaenteisesti."

Vaskinainen on lajityyppinsä mukaisesti runsas. Pidin tästäkin kirjasta, mutta stressaavan tunneasian vuoksi keskittyminen ei ollut helppoa ja lukeminen sujui hitaasti. Ilman stressitekijää olisin voinut ahmaista kirjan nopeammin. Hyvän fantasiatarinan sokerina on myös kaksi rakkaustarinaa: sekä maan päällä että Tuonelassa.