Paavo Castrén: Homeros - Troijan sota ja Odysseyksen harharetket

Niin, eihän tämä mitään "kevyttä kesälukemista" ollut, mutta kyllä lukeminen todellakin kannatti! 1970-luvulla näkemäni italialainen televisiosarja Odysseuksen harharetkistä teki minuun aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Muistan sen pohjalta edelleen mm. kykloopin kiljunnan Odysseuksen puhkaistua hänen ainoan silmänsä. Jossakin muistin komeroissa olivat alakoulun historiasta tutut nimet: Odysseus, Hektor, kaunis Helena, Akhilleus (Akilleen kantapää), Zeus, Hera, Hefaistos ja muut kreikkalaiset jumalat sekä tarina Troijan puuhevosesta. Tarinat olivat kuitenkin epämääräistä sirpaletietoa, mutta nyt niihin tuli mukavasti järjestystä.

Paavo Castrén on klassillisen filologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja yksi maailman johtavimpia Pompeji-tutkijoita. Linkistä voi lukea lisätietoa myös hänen kirjallisesta tuotannostaan.(https://otava.fi/kirjailijat/paavo-castren/).

Castrén perustelee Homeroksen esipuheessa käännöstään sillä, että Otto Mannisen Iliaan ja Odysseuksen heksametrikäännökset vuosilta 1919 ja 1924 ovat nykylukijalle paikoin vaikeaselkoisia. Castrén toteaa myös Pentti Saarikosken kääntäneen Odysseian vuonna 1972 (, joka tosin pohjautuu ranskalaiseen tekstieditioon ja on lyhyempi kuin Castrénin käyttämä teksti. Siinä myös osa teksteistä on eri järjestyksessä). Oli siis jo aika saada uusi käännös.

Castrén toteaa, että hänen aikansa ja tarmonsa eivät olisi riittäneet molempien eeposten sanatarkkaan kääntämiseen. Niinpä hän kirjoitti Iliaasta puuttuvat osat muiden lähteiden pohjalta niin, että Troijan sodasta tulee nyt kokonainen kuva. Alkuperäinen Ilias ei käsittele Troijan sotaan johtaneita syitä, eikä sodan alkuvaiheita, ei myöskään lopputapahtumia, vaan keskittyy kuvaamaan  runsaan viidenkymmenen päivän jaksoa sodan viimeiseltä vuodelta. Kertomus Troijan hevosestakin siitä puuttuu. Castrén kokosi puuttuvat osat suorasanaiseksi juoniselostukseksi. Odysseuksen Castrén on kääntänyt kokonaisuudessaan alkutekstistä. Tämä on hyvä ratkaisu. Iliaassa henkilöitä on valtaisa määrä, mikä on melkoinen rasite, ja tarina itsessään on puisevahko. Hyvin tehty juoniselostus riittää todellakin hyvin ja saa mielenkiinnon pysymään yllä. Lisäksi esseemuotoinen selitysosio antaa runsaasti mielenkiintoista tietoa eepoksen ajan ruuista, juomista, terveydenhoidosta jne.

Paavo Castrénin kieli on nautittavan kuvailevaa ja hyvää. Hävinneestä sotilaasta "kohta tulisi Troijan koirien ruokaa." Kielellistä huippua mielestäni on Akhilleuksen uuden, Hefaistoksen takoman kilven kuvailu (s. 104 - 107). 

 

Jumalten sählääminen Troijan sodan eri vaiheissa oli hauskaa luettavaa, ja myös jumalten keskinäiset tappelut naurattivat. Afroditen aviorikos, ja petetyn Hefaistoksen juoni pettäjien saamiseksi kiinni rysän päältä kelpaisi edelleenkin amerikkalaisen Rysän päällä (Cheaters) -ohjelman käsikirjoitukseksi, paitsi, että Hefastoiksella ei ollut kuvausryhmää apunaan. Sen sijaan kaiken näkevä Helios toimi vakoilijana ja ilmiantajana.

 

"Ohjelman tarkoitus on selvittää pariskuntien uskottomuusongelmia. Yleensä tavallinen ihminen [vaikkakin tässä tapauksessa rampajalkainen jumala Hefaistos] lähestyy ohjelmaa kirjeitse ja kertoo epäilevän elämänkumppaninsa [eli tässä tapauksessa Afroditen] pettävän häntä. Ohjelmassa ensin uhri kertoo omista tunteistaan ja epäilyksiä, esimerkiksi siitä että hänen elämänkumppani ei ole osoittanut tunteita viime aikoina. Sen jälkeen alkaa viikon kestävä tutkimus epäillyn liikkeistä. [Hefaistos suunnittelee salajuonen, takoo verkon ja kiinnittää sen koko vuoteen ympäri. Sitten hän teeskentelee lähtevänsä Lemnokseen.] Ohjelman kuvausryhmä [tässä tapauksessa Helios] seuraa epäilyn liikkeitä videokuvaamalla [tässä tapauksessa vakoilemalla], jonka aikana selviävät muun muassa missä hän liikkuu ja kuka on henkilö, jonka kanssa epäilty viettää aikaa [tässä tapauksessa siis Ares]
Kun tutkimusaika on päättynyt, pyydetään uhri mahdollisimman pian kuvauspaikalle [tässä tapauksessa Hefaistos palaakin takaisin kesken matkansa], jossa ohjelman juontaja kyselee hänen kuulumisia ja näyttää videokuvaa, jossa näkyy epäilyn liikkeet. Sitten kuvausryhmä selvittää, missä epäilty on juuri sillä hetkellä ja lähtee paikan päälle. Paikan päälle saavuttuaan, epäilty jää uskottomuudesta kiinni niin sanotusti "rysän päältä" [eli tässä tapauksessa Afrodite ja Ares ovat sängyssä Hefaistoksen takomaan vekkoon punoutuneena] Paikalla uhri ja epäilty pystyvät selvittämään halutessaan tilannetta. Ohjelman lopussa kerrotaan minkälaiset ratkaisut uhri ja epäily ovat tehneet suhdettansa koskien" (https://fi.wikipedia.org/wiki/) [Tässä tapauksessa jumalat kokoontuvat nauramaan pettäjäpariskunnalle, ja maanjärisyttäjä Poseidon lupaa taata, että Ares maksaa Hefaistokselle kohtuullisen korvauksen sekä rikoksestaan että Hefaistoksen takomasta verkosta.]

 

Odysseuksen, Ithakan mahtavan kuninkaan, seikkailut on kivaa luettavaa. Odysseuksen neuvokkuus ja ylivertaisuus tulee mielenkiintoisesti esille jo Iliaassa, vaikka Odysseus onkin siinä vain yksi mahtavista sotapäälliköistä, ei päähenkilö.
 

Tarinassa on mallia myös nykypäivän ihmisten kommunikointiin: kuunnellaan toista, puhutaan taitavasti, kunnioittavasti ja rehellisesti, syödään hyvin, tanssitaan ja kuunnellaan runonlaulajia.  Mikäs sen mukavampaa! Vieraita kohdellaan hyvin. Heidät ruokitaan ja kylvetetään. Heille annetaan puhtaat vaatteet ja yösija. Vasta sen jälkeen  kysellään, kuka vieras on, mistä hän tulee ja miksi mahdollisesti näyttää ryysyläiseltä. Sopisi tähän päiväänkin, vähän laajemminkin ajateltuna.

On hienoa, että Elias Lönnrot (ja muut asialle omistautuneet) tajusivat, että suomalaisetkin voivat koota oman eepoksensa. Kalevala olisi tuskin kuitenkaan syntynyt ilman olemassa olevien eeposten vaikutusta. Homeroksen esikuva vaikutti ratkaisevasti Lönnrotin eeposajatuksen heräämiseen. Kalevalan synnyn välttämättömänä edellytyksenä oli tuolloin vallinnut käsitys siitä, että Homeroksen runoelmat oli kokoonpantu erillisistä runoista. (http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?m=11&s=41&l=1)
 

Odysseus kaipasi kotiin, kaipasi uskollista vaimoaan ja poikaansa, mutta hän ei voinut mitään sille, että pari ketkua naista (nymfi Kalypso ja jumalatar Kirke) pakottivat hänet matkan varrella vuodekumppaneikseen vuosikausiksi.  Mutta... Chisun laulun mukaan: "Se, mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää."