Muistan itse nähneeni romanialaisen telinevoimistelijan Nadia Comănecin televisiossa, vaikka se tapahtui jo muinaisella 1970-luvulla. Muistan pienen ja robottimaisen voimistelijatytön ja hämmästyttävät suoritukset. Nadia Comăneci on viisinkertainen olympiavoittaja, kaksinkertainen maailmanmestari ja yhdeksänkertainen Euroopan mestari. Comăneci aloitti voimistelun 6-vuotiaana, ja voitti olympiakultaa 14-vuotiaana vuonna 1976. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Nadia_Com%C4%83neci. Luettu 21.3.2024.)
Lola Lafon on etuliepeen mukaan kommunistisessa Romaniassa varttunut palkittu ranskalainen kirjailija ja muusikko. Kirjailija toteaa, että Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt ei pyri olemaan historiallinen rekonstruktio Nadia Comănecin elämästä. Teksti myötäilee todellisia tapahtumia, paikkoja ja ajankohtia, mutta muuten hän sanoo täyttäneensä tarinan aukkoja ja päähenkilön hiljaisuuksia seuraten useita eri näkemyksiä ja versioita tuosta kadonneesta maailmasta. Hän kertoo myös, että vuoropuhelu [puhelut ja sähköpostit] romaanin kertojan ja voimistelijan välillä on fiktiota.
Kirjan faktataso on mielenkiintoinen. On ihmeellistä, että kirjaa lukiessa muistin syövereistä nousi myös televisioidut kuvat venäläisestä voimistelijasta Olga Korbutista sekä teloitetutusta Romanian diktaattorista Ceaușescusta ja hänen vaimostaan Elenasta.
Urheilijana Nadia Comăneci oli valjastettu tuottamaan kunniaa Romanialle ja diktaattorille. Elämään ei mahtunut muuta kuin ankaraa harjoittelua päivästä toiseen. Ruoka- ja juomamääriä tarkkailtiin, eikä oma kehokaan ollut oma, vaan se kuului valtiolle. Ankarana valmentajana toimi Béla Károlyi ja hänen vaimonsa avusti. Nadia Comănecista tuli koko kansan suosikki ja sankaritar, mutta suosio laski tytön kasvettua naiseksi. Hän loikkasi Yhdysvaltoihin 1989. Károlyit loikkasivat jo aiemmin.
Pidin Lafonin kirjoitustavasta. Hän on syntynyt vuonna 1972, joten tutustumalla romanialaisen huippuvoimistelijan historiaan hän pääsi tutustumaan myös omaan lapsuutensa ja kasvuympäristöönsä. Kuvitellut keskustelut Comănecin kanssa toimivat kivasti juurikin historian aukkojen paikkaajina, ja antavat lukijan ajatella, että ehkäpä asiat menivät juuri noin. Takaliepeen mukaan monet ranskalaislehdet ovat ylistäneet kirjaa juurikin tyylistä.
Luin vasta Johanna Aatsalon kirjan Paljastus: tarina doping-uutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa. Niin ihmeellistä on fanaattinen huippu-urheilu, kun vain voitto on ainoa päämäärä! Jos kaukaisen diktatuurin valmennusmenetelmät kauhistuttavat, yhtä kauhistuttavaa toimintaa löytyy myös koto-Suomesta. (Lyhyt esittely Aatsalon kirjasta löytyy Kirjakirjokansi-blogin Instagram-tililtä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti