Anneli Kannon kirjaa Rottien pyhimys on jo paljon kehuttu, ja aion kehua sitä vielä lisää. Pitkästä aikaa tuli vastaan oikein kirjojen kirja, jossa yhdistyvät mielenkiintoinen aihe, selkeästi etenevä tarina, fakta ja fiktio sekä mainiot henkilöhahmot. Kieli on sujuvaa, ja tarpeen mukaan myös kaunistelemattoman törkeää. Keskiaikaisissa haukkumasanoissa ja muussa kielen rehevyydessä kirjailija on saanut apua yliopistotutkijoilta Veli-Pekka Toropainen ja Mikko Heikkilä.
Tarina lähtee vetämään heti ja etenee kronologisesti, mikä onkin lukijaystävällistä, kun lukijan ei tarvitse pinnistellä nykyään niin suositun tajunnunnanvirtamaisen kerronnan tai ennakointi- ja takaumaviidakon läpi.
Keskeiset henkilöt ovat kirkkomaalarit Andreas ja Martinus sekä heidän apulaisensa, vantti, Vilppu Niilonpoika, joka taitaa ruotsin lisäksi kummallista suomen kieltä. Maalariporukkaan kuuluu vielä domikaanimunkki Benedictus, joka ei kuitenkaan pääse paikalle sairastumisen vuoksi. Vilppu joutuu onnettomuuteen. Porukka on yhtä maalaria vajaa, ja ihmeesti kyläläisten hyljeksimä ja mahdollisesti vierasta alkuperää oleva orpo nuori nainen Pelliina pääsee porukkaan mukaan, koska hänellä on piirustustaitoa. Se, että nainen toimii kirkkomaalarina on kuitenkin ennenkuulumatonta, joten on ehkä parempi olla liikoja levittelemättä hänen osuuttaan maalauksissa ja asettaa hänet vain apulaisen asemaan; vahva ja iso kun on ja on tehnyt savitöitä holhoojansa tiilimestari Rutgerin opissa.
Muita merkittäviä henkilöitä tarinassa ovat paluumuuttaja kirkkoherra Petrus Hercepaeus, joka opiskelustaan ja pätevyydestään huolimatta on aina vain tuttu Härkäpään Pekka, eli Mulli-Pekka. Varsinkin kirkkoväärti Klemetti Mikonpoika ei suostu kohtelemaan kirkkoherraa niin kunnioittavasti kuin pitäisi. Lisäksi on linnaherra Åke Tott ja hänen vahva ja vertainen vaimonsa Märta Bengtsdotter. Kirkkoväärti Klemetin vaimo Kristiina Olavintytär on myös arvonsa tunteva, oivallinen ja toimelias nainen, joka toimii itsenäisesti, ei vain miehen taustalla.
Anneli Kanto käyttää mielenkiintoisia kielellisiä keinoja kerronnassaan. Verbit ja adjektiivit sekä myös jotkut substantiivit ovat metaforamaisia parin sanan yhdistelmiä, joihin en ole aiemmin törmännyt. Esimerkiksi: räkänauraisivat, ylösalashyppiä, sydänhyppien, ylösalashyppiä, luoksekutsuvainen, vakavanarvokas ja kauhuviha. Parhaiten ilmaukset tulisivat esille laajemmissa lauseyhteyksissään, mutta niitä en valitettavasti kirjannut muistiin.
Puheenvuoroissa tai ajatuksissa ei käytetä välimerkkejä, mikä muistuttaa hauskasti nykyajan somekieltä. Tarina on taitavasti kirjoitettu, eikä asioita selitetä liikaa, vaan lukijalle jää myös pohdittavaa ja oivallettavaa. Lukujen otsikot ovat kuvaavia ja selkeitä. Tarina on myös mukavan kattava, sillä kaikkien keskeisten henkilöiden elämäntarinat tulee kerrotuksi.
Mielenkiintoista on, miten maalarit selviävät kuvien maalaamisesta ilman aiempien kuvien näkemistä. Esimerkiksi leijona on täysin outo otus, joka on vain maalattava, vaikka ei yhtään tiedä, millainen se on. Myös taatelipuu on outo, mutta tuleehan sekin kuvatuksi. Toisinaan on kuviteltava ja eläydyttävä. Kadotukseen joutuvien sielujen ilmeitä on haettava näyttelemisen kautta. Tämän Kanto kuvaa hauskasti.
Kirkon maalaamisen rinnalla kulkee myös keskeisesti eräs rakkaustarina, joka saa onnettoman lopun. Lisäksi herää epäilys toisen osapuolen rehellisyydestä tai valehtelusta. Olivatko kaikki puheet Liivinmaasta ja talosta vain läppää? Oliko mies peluri ja pelkuri? Oliko hänen kohtalokas putoamisensa onnettomuus, itsemurha vai peräti tappo? Onnettomuuteen kyllä viittaa Andreaan todistus ja vaatimus miehen hautaamisesta siunattuun maahan. Mutta oliko se sittenkin itsemurha? Oliko petturilla sittenkin omatunto?
Mielenkiintoista lisätietoa saa mm. Anneli Kannon sivustolta. Tekstin loppupuolella on video, jossa Kanto kertoo kirjassa esiintyvistä Hattulan kirkon kuvista.
https://www.annelikanto.fi/kirjoittaminen/hattulan-pappilan-apupapin-papupata/ Luettu 10.7.2021
Myös Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelista saa lisätietoa:
Hattulan Pyhän Ristin kirkko taitaa kyllä mennä minun kesäretkieni vierailulistalle; jos ei enää tänä vuonna, niin joskus siellä on varmaan käytävä.
Lisätietoa kirkosta saa alla olevista linkeistä. Jälkimmäisessä on ajankohtaista tietoa mm. kirkon aukioloajoista ja opastuksista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hattulan_Pyh%C3%A4n_Ristin_kirkko Luettu 10.7.2021
https://www.hattulanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot/pyhan-ristin-kirkko Luettu 10.7.2021
Todella hyvä kirja, osui ja upposi!Annali Kanto on yksi suosikkeistani kirjailijoiden joukossa,kyllä kehunsa ansaitsee.
VastaaPoistaTämä kirja oli todella koukuttava, ja tarina kaunis. Tunteita oli kuvattu huolenpidosta ja lempeydestä raivoon ja kateuteen taotavasti. Mielestäni hykerryttiviä olivat kirjan naiset, jotka kukin tavallaan ottivan oivaltaen sen "vallan", mikä tarjolla oli sen aikaisessa miesten maailmassa.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Taitava kirjoittaja tosiaankin.
VastaaPoista