Anna - Antti: mökkiaika,
sitten Anna - Thomas: Lontoon aika
ja sitten Anna - Lauri ja Eeva sekä Jumala: hoitolaitoksen osastoaika.
Selja Ahavan Eksyneen muistikirjan takakannessa kerrotaan, että "Anna elää monessa ajassa samanaikaisesti. Hänen muistinsa on irronnut kiinnikkeistään. Aika on hajonnut hänen käsiinsä, ja hän tarkastelee ihmetellen elämänsä palasia."
Antti kuolee dramaattisesti onnettomuudessa. Lapset syntyvät hänen kuolemansa jälkeen kuka mistäkin. Liina-Liina syntyi pullataikinasta, pari päivää myöhemmin Ahti Joonas ja Piia Pampula konttasivat vastaan eteisessä. Antin sukkalaatikosta löytyi Eino Oskari, sohvalla viereen kömpi Kerttu Kirsikka ja lopulta kaikkein pienin Viu Viu, jonka joku oli laittanut päiväunille parvekkeen tyhjään kukkalaatikkoon. Heidän kanssaan Anna juttelee, heitä hän hoivaa. Heidän kanssaan hän voi viettää kaapissa neljäkin tuntia.
Missä ihmeen kaapissa? Onko Anna hullu vai surusta sekaisin? Onko hän masentunut? Onko Anna nuori vai vanha? Onko hän muistihäiriöinen vanhus? Kuka on hangessa nukkunut ja karvaa kasvanut nainen, jonka ruumiiseen Anna kompastuu? Mitä nuuhkivat karhut ovat? Poliisi Tuomainenkaan ei vaikuta aivan ammattitaitoiselta. - Ovatko ne kaikki muistihäiriöisen harhoja, hänen sisäistä maailmaansa, josta hän aina välillä tipahtaa todellisuuteen toteamaan, että jääkaapissa onkin yhtäkkiä seitsemän litraa maitoa tai että tulipalo syttyy ihan vaan tavallisesti ruokaa laittaessa? Mitä ihmettä on kävely pitkin Lontoota niin, että jalat ovat rakkuloilla? Muistisairaan levottomuuttako? Ovatko oudosti syntyneet lapset muistisairaan surua lapsettomuudesta?
"Koko osasto oli täynnä mummoja, joiden jutusta ei ottanut tolkkua kukaan." Antin kuollessa Anna oli kuitenkin kai nuori. Tuntuu oudolta, että nuorena koettu traumaattinen kokemus ja sen aiheuttama masennus ikään kuin jatkuisi vanhan ihmisen muistihäiriönä ja sekavuutena. Kuka oikein on eksynyt? - Miestään sureva nuori nainen? Ulkomailla koti-ikävää poteva suomalaisnainen? Muistihäiriöinen vanhus? Onko yhteen persoonaan yhdistetty vähintäänkin kolmen ihmisen tarinat?
Ahava on omistanut kirjan isovanhemmilleen Lauralle ja Kallelle. Oliko aihe kirjailijalle liian läheinen, niin että sitä piti etäännyttää? Onko Thomasin Anna oikeastaan kirjailijan alter ego, eli kirjailija itse? Ovatko englantilaiset kotityötavat, hassut paperihattuiset joulunvietot sekä jouluvanukkaan valmistaminen kirjailijan itsensä kokemuksia Lontoosta, jossa hän on asunut viisi vuotta?
Positiivista Ahavan kirjassa on, että muistihäiriöisen maailmaa yritetään kuvata sisältäpäin. Tekstistä välittyy myös lämmin ja arvostava suhtautuminen sekaviin annoihin ja rouva kurosiin. Tämä on kirjan ehdoton ansio. Käytävällä yksikseen höpöttelevä mummokin on elänyt ainutlaatuisen elämänsä. Eikä sitä ulkopuolinen päällepäin arvaakaan, että mummo onkin kävelyllä itsensä Jumalan käsipuolessa!
Minut Eksyneen muistikirja jätti eksyksiin. Asioita, tasoja, toden ja harhan tapahtumia oli liikaa. Kirja on mielestäni hermostuttava ja sekava. Ehkä se pitäisi lukea yhdeltä istumalta, eikä välillä muita asioita touhuten, niin kuin minä tein. Kirjan puutteita ovat mielestäni asioiden liian suuri määrä ja etäännyttäminen, joka ei toimi. Minusta tuntuu, että kirja ei ollut aivan vielä valmis. Ehkä sen olisi pitänyt hautua vielä vähän aikaa ennen julkaisemista.
Odotan kirjastosta Ahavan omakohtaista kirjaa Ennen kuin mieheni katoaa, joka kertoo transsukupuolisen aviomiehen naiseksi muuttumisesta. Toivottavasti siihen kytketty Kolumbuksen purjehduksista kertova tarina ei etäännytä tekstiä samalla tavoin sekavaksi kuin Lontoon aika tässä kirjassa. Kirjaa odotellessani aion lukea myös Ahavan Taivaalta tippuvat asiat.
"Koko osasto oli täynnä mummoja, joiden jutusta ei ottanut tolkkua kukaan." Antin kuollessa Anna oli kuitenkin kai nuori. Tuntuu oudolta, että nuorena koettu traumaattinen kokemus ja sen aiheuttama masennus ikään kuin jatkuisi vanhan ihmisen muistihäiriönä ja sekavuutena. Kuka oikein on eksynyt? - Miestään sureva nuori nainen? Ulkomailla koti-ikävää poteva suomalaisnainen? Muistihäiriöinen vanhus? Onko yhteen persoonaan yhdistetty vähintäänkin kolmen ihmisen tarinat?
Ahava on omistanut kirjan isovanhemmilleen Lauralle ja Kallelle. Oliko aihe kirjailijalle liian läheinen, niin että sitä piti etäännyttää? Onko Thomasin Anna oikeastaan kirjailijan alter ego, eli kirjailija itse? Ovatko englantilaiset kotityötavat, hassut paperihattuiset joulunvietot sekä jouluvanukkaan valmistaminen kirjailijan itsensä kokemuksia Lontoosta, jossa hän on asunut viisi vuotta?
Positiivista Ahavan kirjassa on, että muistihäiriöisen maailmaa yritetään kuvata sisältäpäin. Tekstistä välittyy myös lämmin ja arvostava suhtautuminen sekaviin annoihin ja rouva kurosiin. Tämä on kirjan ehdoton ansio. Käytävällä yksikseen höpöttelevä mummokin on elänyt ainutlaatuisen elämänsä. Eikä sitä ulkopuolinen päällepäin arvaakaan, että mummo onkin kävelyllä itsensä Jumalan käsipuolessa!
Minut Eksyneen muistikirja jätti eksyksiin. Asioita, tasoja, toden ja harhan tapahtumia oli liikaa. Kirja on mielestäni hermostuttava ja sekava. Ehkä se pitäisi lukea yhdeltä istumalta, eikä välillä muita asioita touhuten, niin kuin minä tein. Kirjan puutteita ovat mielestäni asioiden liian suuri määrä ja etäännyttäminen, joka ei toimi. Minusta tuntuu, että kirja ei ollut aivan vielä valmis. Ehkä sen olisi pitänyt hautua vielä vähän aikaa ennen julkaisemista.
Odotan kirjastosta Ahavan omakohtaista kirjaa Ennen kuin mieheni katoaa, joka kertoo transsukupuolisen aviomiehen naiseksi muuttumisesta. Toivottavasti siihen kytketty Kolumbuksen purjehduksista kertova tarina ei etäännytä tekstiä samalla tavoin sekavaksi kuin Lontoon aika tässä kirjassa. Kirjaa odotellessani aion lukea myös Ahavan Taivaalta tippuvat asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti