Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle Roope Lipasti. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle Roope Lipasti. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit

26/12/2025

Roope Lipasti: Kuuma linja


                                                        


Roope Lipastin Kuuma linja kertoo kylmänsodan ajasta lapsen silmin. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä sanotaan olevan kuuma puhelinlinja, jota maan johtajat voivat käyttää esteettömästi silloin, kun kyseessä on erityisen tärkeä asia, kuten vaikka laukaistut ohjukset. Puhelinlinjaa kaivetaan aivan lasten kotien lähettyville, ja metsästä löytyy jopa salainen bunkkeri salaperäisine papereineen. Telefoni-Toni kantaa koko ajan mukanaan punaista puhelinta ja on herkeämättä valppaana, paitsi silloin kun lepäilee sairaalassa.

Kerronnassa on kivasti esillä lasten näkökulma. Minä-kertoja tarkkailee maailmaa ja ihmisiä aikuisen viisaudella, mutta lapsen kokemuksella synnytyssairaalasta lähtien. Siellä hän jo kohtaa Ruutin, mutta kontaktin otto on hieman vaikeaa, kun ei osaa vielä edes kääntyä ja joutuu kulkemaan pötköksi käärittynä sänkykärryissä. Ruut on ihastus ja tärkeä ihminen koko lapsuuden. Ystävyys jatkuu aina nuoruuteen asti, mihin kerronta päättyykin.

Ruutin sisar Maria nousee myöhemmin myös tärkeäksi henkilöksi. Hän on hieman vanhempi ja oudosti myös haavetasolla kiinnostava. Ruutin ja Marian kotona isä on hallitseva ja ankara, jopa pelottava. Ruutilla on tuon tuosta mustelmia, ja jostakin syystä Maria katoaa kotoa löytyen henkitoreissaan ojasta. Juorutaan, että Telefoni-Toni, isän veli, pilasi Marian. Pikku poika ei aivan käsitä, mitä se tarkoittaa.

Myös Ruutille käy huonosti, ja on käydä vielä pahemmin. Minä-kertoja tietää asiasta, eikä saa rauhaa, ennen kuin tunnustaa äidille ja poliisille Telefoni-Tonin kuolemaa tutkittaessa. Myös Ruut saa tietää kertojan osallisuuden tapahtuneeseen, vaikka ei itse sitä muistakaan. Tauno-isän ja Telefoni-Tonin kohtaaminen on erään tarinan päätepiste. Isän huudahdus Ruutista jäi vaivaamaan. Mitä se tarkoitti?

Teini-ikäisenä minä-kertoja on joutunut kohtaamaan jo kolme kuolemantapausta, jotka ovat vaikuttaneet häneen syvästi: Maria, Toni ja äiti, jonka kanssa minä-kertojalla on läheinen ja lämmin suhde. Kuolemantapausten myötä lapsuuden viaton aika on ohi.

Kuuma linja kuvaa huumorilla poikien porskutuksia ja kehittymistä nuorukaisiksi ydinsodanpelon varjossa, mutta se kuvaa myös vakavia asioita.  Ehkä Marian, Ruutin ja äidin tarinat oli suorastaan pakko kirjoittaa.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja aito. Lukiessani mietin, että se voisi olla aitouden vuoksi omaelämäkerrallinen. Niinpä aloin tarkistaa asiaa ja löysin osuman mm. Kotilieden juttulinkkiin, jossa Lipasti kertoo kirjan syntyvaiheista: https://kotiliesi.fi/ihmiset/kirjailija-roope-lipasti/ (Luettu 24.12.2025)

Roope Lipastin tuotanto on laaja. Hänen lastenkirjojaan en ole lukenut. Aikuisten kirjoista olen lukenut Aviotärähdyksiä ja Jälkikasvukauden. Luutnantti Ströbelin istumajärjestyksestä kirjoitin myös blogipostauksen, joka avautuu alla olevasta linkistä:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Roope+Lipasti

17/05/2024

Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

 


Roope Lipastin Luutnantti Ströbelin istumajärjestys (2024) on kaksikerroksinen tarina, jossa on tarina tarinan sisällä. Kehystarinan miljöö on 1600-luvun Turku, ja ns. sisätarinan miljöö on 30-vuotisen sodan taistelukentät mm. Saksassa. Molemmat ovat fiktiota. Kirjailijan mukaan joitakin historiallisia faktoja kirjassa esiintyy, mutta myös niiden osalta on voitu käytää kirjailijan vapautta. "Ei kannata uskoa ihan kaikkea, mitä kirjailija kertoo", toteaa Lipasti kirjailijan jälkisanoissa.

Kehystarinan kertojana on nuori orpopoika Påvel, jonka äiti on istutettu huorapenkkiin Påvelin syntymän jälkeen, koska pojan isästä ei ole tietoa. Påvelin rujo käsi on vammautunut synnytyksessä, ja sen vuoksi häntä nimitellään ja nöyryytetään monin tavoin. Pojan tilanne kuitenkin kohenee, kun nuori sodasta palaava luutnantti Ströbel asettuu asumaan pojan kanssa ja alkaa pitää hänestä huolta. Påvel on luutnantin suojatti ja palvelija. Hän osoittautuu terävä-älyiseksi, ja luutnantin opetettua kirjaimet, hän oppii myös lukemaan. Lukutaidon myötä maailma ja sen salaisuudet avautuvat mullistavalla tavalla.

Ns. sisätarinan kertojana on luutnantti Ströbel, jonka päiväkirjamaisissa lähettämättömissä kirjeissä kauheat sotakokemukset kuvaillaan tarkasti ja inhorealistisesti. Påvel ihmettelee lukiessaan joitakin kohtia, jotka tuntuvat ristiriitaisilta siihen verrattuna, mitä luutnantti on kertonut, mutta koska lukutaito on salattava, hän jättää asiat sikseen, eikä kysele turhia.

Kehystarinan avulla kuvaillaan mielenkiintoisten ja aidonoloisten henkilöhahmojen elämää 1600-luvun Turussa. On monenlaisia ammatinharjoittajia, on kuria ja järjestystä ylläpitävä raati ja on kiihkeä piispa, joka aika ajoin saarnaa kaikki suomalaistollot alimpaan helvettiin. Hän on kuitenkin myös avoin uudistuksille, joista tärkeimpänä on luutnantti Ströbelin ulkomailta mukanaan tuoma ajatus kirkon penkeistä, joissa väki voisi istua [Ennenkuulumatonta!] omilla paikoillaan [Missä järjestyksessä?]. 

Ströbel on taiteellisesti lahjakas ja piirtää penkeistä kuvat, joiden avulla puuseppämestari voi alkaa valmistaa penkkejä. Niiden valmistumista odoteltaessa alkaa kaupunkilaisten kiihkeä haaveilu omasta, mahdollisimman hyvästä paikasta. Kaupunkilaiset haluavat korostaa omaa tärkeyttään ja vaikuttaa siihen, että Ströbel järjestää kullekin parhaan paikan. Keinot ovat moninaiset.

Kiihkeän paikkakilpailun lisäksi kirjasta löytyy rakkautta, vakava aviorikos seurauksineen, aarteen etsintää, tutkinta- ja rangaistusmenetelmien esittelyä, ennakkoluuloja ja juoruilua sekä uuden elämänvaiheen aloittamista. Toisille se voi olla hieman onnekkaampi kuin toisille. Loppu on seesteinen, mutta en ole varma, onko se onnellinen. 

Påvel ihmetteli jotain luutnantti Ströbelin kirjeitä lukiessaan. Minäkin ihmettelin mm, sitä, miksi niissä välillä puhuttiin eversti Ströbelistä, miten se luutnantin jalka-asia oikein meni ja sitä, oliko Ströbel sodassa ollutkaan. Lisäksi jäin miettimään Påvelin kainaloa. Oliko se syynä Seiliin päätymiselle, vai oliko se vain helppo syy saada asiat halutulle mallille, järjestykseen?

Kuvan osoite: https://www.suomalainen.com/products/luutnantti-strobelin-istumajarjestys-1