Appelsiininkuorten katu on ollut pitkään lukulistalla. Vihdoin luin sen, ja olen kiitollinen, että sen tein. Sain paljon uutta ajateltavaa.
Etuliepeen tekstin mukaan:
"Kymenvuotias Hayat Shah elää tavallista arkea amerikkalaisessa lähiössä pakistanislaistaustaisen perheensä kanssa.
Eräänä päivänä äidin paras ystävä, järjestetystä avioliitosta eronut Mina Ali, muuttaa heidän kotiinsa, ja Hayatin koko maailma muuttuu. Lumoavan kaunis ja hartaan uskovainen Mina tutustuttaa Hayatin Koraanin vietteleviin säkeisiin, ja hänestä tulee pojalle pian kaikki kaikessa.
Kun länsimaalaisista vapauksista rohkaistunut Mina rakastuu juutalaiseen Nathaniin, Hayatin mustasukkaisuus kätkeytyy uskonnollisen fundamentalismin kaapuun kohtalokkain seurauksin."
Kirja käsittelee syvällisesti uskontoja ja uskontojen törmäämistä. Myös uskonnottomuus, tapauskovaisuus, fundamentalismi ja ennakkoluulot ovat esillä. Ovatko oikein suoritetut rituaalit tärkeämpiä kuin sydämen usko? Onko miesten islam erilaista kuin naisten islam? Ovatko eri uskontoja edustavien ihmisten avioliitot mahdollisia?
Kirjassa käsitellään isoja asioita ja pahojakin tekoja, mutta kerronnassa on neutraali ote. Kirjailija ei saarnaa, mutta johdattaa miettimään, kumpi on tärkeämpää: rakkaus ja hyväksyminen vai viha, joka voi olla myös opittua ja johtaa julmiin tekoihin jo nuorena.
Kirjan nimi viittaa nöyryyttämiseen ja ylemmyyteen, jotka toistuu tarinassa monin eri tavoin.
Takaliepeen mukaan Ayad Akhtar on New Yorkissa asuva näyttelijä ja kirjailija, joka kasvoi päähenkilön tavoin pakistanislais-amerikkalaisessa perheessä. Kriitikoiden kiittämä Appelsiininkuorten katu on Akhtarin esikoisteos, jonka oikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan.
Kirjan Koraanilainaukset ovat Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksesta vuodelta 1995. Teoksen on kustantanut Otava.
Täältä tulee lämmin lukusuositus!
