Kerronnassa on kivasti esillä lasten näkökulma. Minä-kertoja tarkkailee maailmaa ja ihmisiä aikuisen viisaudella, mutta lapsen kokemuksella synnytyssairaalasta lähtien. Siellä hän jo kohtaa Ruutin, mutta kontaktin otto on hieman vaikeaa, kun ei osaa vielä edes kääntyä ja joutuu kulkemaan pötköksi käärittynä sänkykärryissä. Ruut on ihastus ja tärkeä ihminen koko lapsuuden. Ystävyys jatkuu aina nuoruuteen asti, mihin kerronta päättyykin.
Ruutin sisar Maria nousee myöhemmin myös tärkeäksi henkilöksi. Hän on hieman vanhempi ja oudosti myös haavetasolla kiinnostava. Ruutin ja Marian kotona isä on hallitseva ja ankara, jopa pelottava. Ruutilla on tuon tuosta mustelmia, ja jostakin syystä Maria katoaa kotoa löytyen henkitoreissaan ojasta. Juorutaan, että Telefoni-Toni, isän veli, pilasi Marian. Pikku poika ei aivan käsitä, mitä se tarkoittaa.
Myös Ruutille käy huonosti, ja on käydä vielä pahemmin. Minä-kertoja tietää asiasta, eikä saa rauhaa, ennen kuin tunnustaa äidille ja poliisille Telefoni-Tonin kuolemaa tutkittaessa. Myös Ruut saa tietää kertojan osallisuuden tapahtuneeseen, vaikka ei itse sitä muistakaan. Tauno-isän ja Telefoni-Tonin kohtaaminen on erään tarinan päätepiste. Isän huudahdus Ruutista jäi vaivaamaan. Mitä se tarkoitti?
Teini-ikäisenä minä-kertoja on joutunut kohtaamaan jo kolme kuolemantapausta, jotka ovat vaikuttaneet häneen syvästi: Maria, Toni ja äiti, jonka kanssa minä-kertojalla on läheinen ja lämmin suhde. Kuolemantapausten myötä lapsuuden viaton aika on ohi.
Kuuma linja kuvaa huumorilla poikien porskutuksia ja kehittymistä nuorukaisiksi ydinsodanpelon varjossa, mutta se kuvaa myös vakavia asioita. Ehkä Marian, Ruutin ja äidin tarinat oli suorastaan pakko kirjoittaa.
Kirja on hyvin kirjoitettu ja aito. Lukiessani mietin, että se voisi olla aitouden vuoksi omaelämäkerrallinen. Niinpä aloin tarkistaa asiaa ja löysin osuman mm. Kotilieden juttulinkkiin, jossa Lipasti kertoo kirjan syntyvaiheista: https://kotiliesi.fi/ihmiset/kirjailija-roope-lipasti/ (Luettu 24.12.2025)
Roope Lipastin tuotanto on laaja. Hänen lastenkirjojaan en ole lukenut. Aikuisten kirjoista olen lukenut Aviotärähdyksiä ja Jälkikasvukauden. Luutnantti Ströbelin istumajärjestyksestä kirjoitin myös blogipostauksen, joka avautuu alla olevasta linkistä:
