Sini Silverin Miltä männystä tuntuu olla mänty: Timo K. Mukan elämä on tuore elämäkerta lahjakkaasta pohjoissuomalaisesta kirjailijasta ja kuvataiteilijasta. Teos on Gummeruksen kustantama ja se ilmestyi 2024.
Olen nuorena lukenut koko Mukan proosatuotannon, ja myös kuvassa näkyvän Erno Paasilinnan kirjoittaman elämäkerran Timo K. Mukka: Legenda jo eläessään (1988). Se löytyy kirjahyllystäni, kuten myös taustalla oleva Riitta Kuusikon 1996 toimittama Timo K. Mukka 1955 - 1973.
Valtavan suuren lähdeaineiston joukossa Silverin kirjassa ovat myös nämä teokset. Paasilinnan elämäkertaa Silveri tosin kritisoi ja osoittaa siitä suoranaisia virheitä ja myös, kuinka Paasilinna asettui Tuula Mukan yläpuolelle ja kuvitteli tietävänsä asiat paremmin kuin läheisin ihminen.
Sini Silveri on takaliepeen mukaan "runoilija ja esitystaiteilija, jonka juuret ovat Torniojokivarressa." Myös minun juureni ovat siellä, ja siksi minusta tuntuu, että Silveri on tavoittanut olennaiset asiat tuon alueen ihmisistä. Esipuheen hän on kirjannut Juoksengissa, minullekin tutussa maisemassa, ja kirjoittaa liikuttavasti: "Kiitän Torniojokea, mahdollisuutta viettää iso osa kirjoittamisen ajasta sinun kanssasi." Tavoitan maiseman ja kiitollisuuden tunteen.
Silverin käyttämien lähteiden määrä ja valtava taustatyö on vaikuttavaa! Elämäkerta antaakin Mukasta laajan kuvan ihmisenä, kirjailijana ja taiteilijana. Erilaisia tekstinäytteitä on paljon, ja ne avaavat Mukan persoonaa ja ajattelua. Valtavan hienot ja hiotut lauseet nousevat teksteissä hyvin esiin, olipa sitten kyse lehtikirjoituksesta, kirjeestä tai kaunokirjallisesta teoksesta.
Sini Silverillä tuntuu olevan tunneyhteys Mukkaan. Hänen kerrontatapansa on rinnalla olevaa, arvostavaa ja tarkkailevaa. Se ei ole millään tavalla ylhäältä alas suuntautuvaa tai toisaalta kohdehenkilöää ylöspäin palvovaa. Kerrontatapa on ikään kuin vertaisen ystävyyttä. Silveri kuvaa kyllä myös Mukan elämän huonompia puolia, kuten pelaamista, juomista ja holtitonta rahankäyttöä, mutta ennen kaikkea hän nostaa esille hyviä asioita Mukasta: kiltteyden, rakkauden perhettä kohtaan ja huolenpidon, vaikka ajat olivat monin tavoin vaikeat. Koskettavaa on, että Silverin mukaan Timon kuoltua Tuula Mukka ei koskaan löytänyt Timon kaltaista rakkautta.
Elämäkerran kautta Timoon, (Silveri käyttää usein kohdehenkilöstä nimenomaan etunimeä), on helppo ikään kuin rakastua ja todellakin luoda tunneyhteys häneen, vaikkakin vain kirjan välityksellä ja yli 50 vuotta kuoleman jälkeen. Olihan hän eläessään älykäs, sivistynyt, herkkä ja syvällisesti tunteva, kauniisti kirjoittava nuori mies. Hämmästyttävää on tiedostaa kirjailijan ikä: kypsän esikoiskirjan ilmestyessä Mukka oli vasta 19-vuotias. Kaikki päättyi jo 10 vuotta myöhemmin. Kuollessaan Mukka oli siis vain 29-vuotias. Kymmenen vuoden aikana ilmestyi koko tuotanto, jota usein oli pakko kirjoittaa hengenhädässä, jotta perheelle tulisi edes jonkinlaista toimeentuloa.
Tämä ei tule esiin Silverin kirjassa, mutta lukiessani elämäkertaa Mukan persoona, sisäinen kirjoittamisen palo ja elämäntarina alkoivat mielessäni vertautua Aleksis Kiveen. Molemmilla oli vahva tietoisuus omasta tehtävästään ja vahva näkemys kirjoittamisensa tärkeydestä. Molemmat olivat erittäin lahjakkaita sanankäyttäjiä. Molemmat myös pelkäsivät mennä näytelmänsä ensi-iltaan. Molemmilla oli suuria taloudellisia vaikeuksia ja ongelmia terveyden kanssa. Molemmilla oli myös hankala suhde alkoholiin. Molempien elämä päättyi varhain (Kivi kuoli 38-vuotiaana), ja mikä traagisinta: molempien terveydentilaan ja kuolemaan johtaneiden tapahtumien taustalta löytyy murskaavaa ja häpäisevää panettelua, mitätöintiä ja teilaamista. Aleksis Kiven terveydentilan romahtamiseen vaikutti professori August Ahlqvistin murska-arvostelu Seitsemästä veljeksestä. Timo K. Mukan terveyttä heikensivät Hymy-lehden valheelliset ja vahingoittavat jutut. Varsinkin viimeinen, vain muutama kuukausi ennen Mukan kuolemaa ilmestynyt juttu "Riiput jo ristillä. Timo K. Mukka", oli tuhoisa. Tekstissä valehdeltiin ja vähäteltiin Mukan elämäntyötä. August Ahlqvist väheksyi ja lyttäsi Kiven elämäntyön.
Mukan ystävät olivat Hymyn jutusta järkyttyneitä ja päättivät yhdessä Mukan kanssa kirjoittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle kehottaen kiirehtimään intimiteettisuojalain säätämisessä. Persoonallinen lappilainen kirjailija Annikki Kariniemi oli monien muiden mukana saanut myös osansa Hymyn loanheitosta. Kariniemen ehdotus Timon puolustamiseksi on omaperäinen ja rohkea. Koska se myös naurattaa minua, lainaan sen Silverin kirjasta tähän kokonaisuudessaan:
"Lisäksi Annikki ehdotti, että olisi tärkeää vetää yleisön huomio pois Timosta, joka oli sairas, jonka oli saatava lepuuttaa sydäntään, josta kaikki ympärillä olivat huolissaan. Koska Annikki omien sanojensa mukaan oli saanut sotilaskasvatuksen, hän halusi järjestää oikein hyvän paukun. Annikki myi Hymyyn 100 000 markalla vielä isomman skuupin, vielä mehevämmistä juoruista. Annikki kertoi lehdelle, miten ex-miehen isku paistinpannulla päähän oli tehnyt hänestä lesbon. Annikilla ei ollut menetettävää, hän halusi leikkiä huomiolla ja ennen kaikkea viedä juorukoneiston katseen pois kollegoista. Tempauksen tarkoitus oli suojella Timoa, jotta hän sai puolustautumisen sijaan keskittyä taistelemaan oikeudesta." (s. 238)
Monet Mukan tukijat kirjelmöivät valtioneuvostolle sensaatiolehtien henkisen terrorin lopettamiseksi. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen lisättiin lopulta Suomen rikoslakiin vuonna 1974. Laki tunnetaan edelleen nimellä Lex Hymy tai Lex Mukka. (s. 239).
Sini Silverin Miltä männystä tuntuu olla mänty: Timo K. Mukan elämä kuvaa kohdehenkilön elämää ja uraa lämpimällä tavalla. Se herätti ajatuksen alkaa lukea Mukan tuotantoa uudelleen. Lisäksi se nostaa mielenkiintoisesti esille myös muita lappilaisia taiteilijoita ja kirjailijoita, joiden elämäkertoihin voisin tutustua. Reidar Särestöniemestä on vastikään ilmestynyt Noora Vaaralan kirjoittama Sarviini puhkeaa lehti: Ihmeellinen Reidar Särestöniemi. Lisäksi lukulistallani on jo pitkään ollut Outi Hytösen Kairojen kosmopoliitti: Annikki Kariniemen elämä ja teot. Ehkäpä senkin lukemisen aika on nyt.
Silverin hienosti kirjoitettu Mukan elämäkerta voisi mielestäni hyvinkin kilpailla vuoden 2025 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti