- Voi Nangilima! Niin, Joonatan, Joonatan, minä näen valon! Minä näen valon!
Luin Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen, kun suunnittelin meneväni katsomaan Helsingin Kaupunginteatterissa parhaillaan esitettävää näytelmää, joka on tehty kirjan pohjalta.
Kuinkahan monta kertaa olen kirjan lukenut? Veljeni Leijonamieli on yksi vaikuttavimmista aikuisiällä lukemistani kirjoista. Se on luokiteltu lasten- ja nuortenkirjallisuudeksi. Siinä on fantasiakirjallisuuden piirteitä: siirtyminen toiseen maailmaan, hyvä ja paha, uskollisuus, rohkeus ja suuri taistelu. On kuitenkin suuri vääryys, jos se mielletään "vain" lastenkirjallisuudeksi, sillä se on kestävää kaunokirjallisuutta, joka käsittelee syviä teemoja.
Veljeni Leijonamieli kertoo kahden veljeksen tarinan, joka yhdistyy Ruusulaakson ja Kirsikkalaakson asukkaiden tarinaan. Kyse on vakavista asioista: elämästä ja kuolemasta sekä kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuudesta. Kyse on rakkaudesta, rohkeudesta ja toivosta pahuuden keskellä.
Hirmuhallitsija Tengil pitää ihmisiä yksinvaltaisessa otteessaan, kiduttaa ja tappaa. Kuinka hirveää (ja valitettavasti niin totta todellisuudessakin) on se, että hallitsija voi yhdellä sormenosoituksellaan määrätä, kenen elämä päättyy joko teloitukseen tai kidutukseen.
Tengilillä on apunaan sokeasti totteleva sotilaslauma ja ikiaikainen hirviö Katla. Hän vaikuttaa voittamattomalta, kun ihmisten vapaa liikkuminen ja ruuan saantikin on estetty.
Kirjassa Tengil kukistetaan, mutta tuntuu, että todellisuudessa Tengil elää ja on suorastaan monistunut. Niin paljon sortoa ja pahaa tällä hetkellä maailmassa on. Pelottavasti pahan voimat myös liittoutuvat.
Veljeni Leijonamieli on tunnekasvatusta parhaimmillaan. Elämää ei tarjoilla lapsillekaan sokerihuurrettuna vaahtokarkkina, vaan myös pelottavat asiat tuodaan päivänvaloon. Ollaan kuitenkin hyvän puolella, iloitaan elämästä ja rakastetaan lähimmäisiä.
Tämä kirja olisi luettava vähintään kerran elämässä. Kunpa lapsille yhä enemmän tarjottaisiin kirjoja kännyköiden ja tablettien sijasta! Kunpa lapsille luettaisiin ja koettaisiin yhdessä pelottaviakin tunteita, mutta lapsi turvallisesti aikuisen kainalossa! Kunpa lasten ja nuorten kanssa keskusteltaisiin tunteista ja ajatuksista! Ehkä silloin lapset oppisivat olemaan hyvän puolella, eivätkä puukottaisi tai hakkaisi toisiaan, niin kuin viime aikoina on tapahtunut.
Aion jatkaa kirjahyllyni uumenista löytyvien Lindgrenin kirjojen uudelleen lukemista muun lukemisen ohella. Alla olevasta linkistä voi lukea postaukseni Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjoista 1939 - 1945 ja Jens Andersenin kirjoittamasta elämäkerrasta: Astrid Lindgren: tämä päivä, yksi elämä.
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Astrid+Lindgren
Kirjakuvan somisteena on kuva uskomattomista revontulista torstaina 12.9.2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti