Moni ehkä yhdistää Jyri Paretskoin nimen nuortenkirjallisuuteen. Onhan hän kirjoittanut suositut
Shell´s Angles - ja K-15 -sarjat. Nimetön (2017) on Paretskoin ensimmäinen aikuistenromaani.
Keskeiset henkilöt ovat miljonääri-Marko ja hänen vaimonsa Saara sekä hulppean kerrostalon viereisessä kattohuoneistossa asuvat naapurit: uskomattoman kaunis Gabriela ja hänen miehensä Mikko. Tapahtumiin liittyy olennaisesti myös toimittaja Otso Vaarna ja hänen lapsuudenystävänsä poliisi Tuomas Melander. Lisäksi keskeisessä roolissa on pieni, valkea ja ystävällinen villakoira Rolle.
Tarinaan tulee jännitystä, kun vinksahtanut psykopaatti alkaa kostaa kärsimäänsä petetyksi tulemista ja täydellisen avioliittonsa kaatumista. Keinot ovat tarkoin suunniteltuja ja julmia. Näennäisesti hän elää normaalia elämää, joten hän ehtii tehdä paljon pahojaan, koska kukaan ei osaa epäillä mitään. Hyväuskoinen Otso joutuu kuitenkin katsomaan psykopaattia silmästä silmään tuhoisin seurauksin.
Tarina kulke suhteellisen vetävästi, mutta psykopaatin pään sisäinen jauhanta alkaa toistuessaan hieman kyllästyttää, vaikka sillä ehkä onkin tarkoitus juuri osoittaa, ettei tyypin ajatusmaailma ole normaali. Muita ansioita on esimerkiksi Tuomaksen ja Otson ystävyyden kuvailu sekä Tuomaksen lempeä huolenpito sairaasta äidistään.
Mielestäni Nimettömässä on myös muutamia puutteita. Minua vaivasi, että Tuomaksen poliisiammatti ikään kuin unohtuu ja jää taustalle. Se tulee esille vasta kirjan loppupuolella, ja ehkä sittenkin hieman epäammattimaisesti.
Olisin toivonut myös erilaista loppuratkaisua, jossa paha olisi saanut palkkansa, kun siihen kerran ilmiselvästi oli mahdollisuus. Nyt loppu toi mieleeni S.E. Hintonin Me kolme ja jengi -kirjan lopun, ja se kyllä kieltämättä läsäytti hieman tunnelmaa.
Saara Turunen on paitsi tämän kirjan henkilö, myös suomalainen kirjailija. Jäin miettimään, onko nimikaimat vain sattumaa, vai voisiko tässä olla kahden kirjailijan yhdessä sopima jekku lukijoille. Loppuratkaisu viittaisi juuri tähän.
Kaikkein eniten minua kuitenkin lukiessani vaivasi ja suututti - ja suututtaa edelleen- iloisen ja ystävällisen Rolle-koiran häpäisy ja sen kirjoittaminen tarinaan niin, että se on kuvottavaa ja suorastaan anteeksiantamatonta. Jyri Paretskoin Nimettömällä on ansionsa, mutta siinä on myös puutteita. Rollen kirjoittaminen tarinaan makaaberilla tavalla ylitti sietokykyni.
