Lapsuudenkodissa minulle ei luettu, koska sellainen ei ollut tapana, eikä vanhemmilla ollut aikaa siihen, mutta isä luki paljon ja kannusti minuakin lukemiseen. Kun opin lukemaan ja etenin tarinassa jonkun verran, kukko kävi yöllä munimassa kirjan sivujen väliin pikku palkinnon.
Muistan myös elävästi, kuinka ensimmäisen luokan Maija-Liisa-opettaja otti aika ajoin esille tosi paksun, mustakantisen satukirjan (Mikähän se oli?) ja luki oppilaille ääneen satuja. Oi, kuinka se oli mukavaa! Sain myös kurkistaa kirjan kuvia. Ne olivat mustavalkoisia piirroskuvia. Yhden prinsessakuvan luulen vieläkin muistavani.
Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut on hieno, aito satu, eikä siinä olen mitään opettavaista pönötystä. Se on ilmestynyt ensi kerran vuonna 1919, ja lukemani kahdeksastoista painos on ilmestynyt 2005 WSOY:n kustantamana.
Mestaritontun seikkailuissa on hyvä tarina ja ihanan vaihteleva satumaailman miljöö. Juoni on vetävä, ja tapahtumat paikoitellen hurjan jännittäviä. Kieli on ihastuttavan kuvailevaa, niin että tapahtumat ja tapahtumapaikat on helppo nähdä elävinä mielikuvina. Henkilöhahmot ja satuolennot ovat mielenkiintoisia. Mestaritonttu ja noidat Sammaleinen, Luuta-Lempi ja Pataposki ovat virkistävän persoonallisia henkilöhahmoja. Kyöpelinvuoren herra Julma-Kumma on pelottava, ja noitien mielistely hänen ympärillään on huvittavaa.
Aikuiselle lukijallekin tämä oli palkitseva lukukokemus, ja oikeasti jännittävä. Sitä se on varmaan myös lapsille. Suosittelen vanhempia tai muita aikuisia lukemaan Mestaritontun seikkailut ääneen lapsille. Lapsi kyllä kestää sadun jännityksen turvallisesti aikuisen lähellä, jopa kainalossa. Sadun loppu on onnellinen, niin kuin kuuluukin. Vietetään tuplahäät: Aamuruskon maan kuningas saa Päivikki-prinsessasta maalleen uuden kuningattaren, ja Päivikin veli Prinssi Yönsilmä saa puolisokseen Aamuruskon kuninkaan sisaren Sarasteen.
Onni Mansneruksen kauniit piirroskuvat tuovat tarinaan oman viehättävän lisänsä. Osa kuvista on mustavalkoisia ja osa värillisiä. Taidokkaita ja yksityiskohtaisia ne ovat kaikki.
Nykyään ollaan huolissaan lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä. Luulen, että koulu ei voi yksin lukutaitoa tukea tai elvyttää.Yhtenä tärkeänä tekijänä on varmaan kodin antama lukemisen malli ja myönteinen asenne lukemiseen. Itse olen lukenut omille lapsilleni aina, ja iltasatuja luettiin yhdessä vielä silloinkin, kun lapset osasivat jo itse lukea. Ne hetket ovat edelleen parhaimpien muistojen joukossa.
Voi, vanhemmat, lukekaa lapsille satuja ja tarinoita! Älylaitteet eivät mitenkään korvaa ihania ja kielellisesti huikeita tarinoita, joiden mukana voi kokea monenlaisia tunteita: ihastusta, jännitystä ja iloa. Saduista ja tarinoista saa mielikuvitukselle virikkeitä, ja sanavarasto kehittyy. Yhdessä vanhemman kanssa on turvallista jännittää vaikka noitia, lohikäärmeitä ja sitä, löytyykö lumottu prinsessa ajoissa, vai joutuuko hän Julma-Kumman linnaan loppuiäkseen. On ihanaa eläytyä sadun hahmoihin ja vaikka leikkiä Mestaritontun tapahtumia uudelleen ja uudelleen eri rooleissa.
Vuonna 2005 Mestaritontun seikkailut nähtiin Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Se oli vaikuttava esitys, jossa suuren näyttämön tekniikka pääsi oikeuksiinsa. Pääosassa Mestaritonttuna nähtiin Tuula Väänänen.
Lisätietoa kirjailijasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aili_Somersalo (Luettu 21.12.2024)
Lisätietoa kuvittajasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Mansnerus (Luettu 21.12.2024)
