Tälläkin kertaa Kettunen esittelee mitä ihmeellisimpiä otuksia rennon hauskalla tyylillä. Mielestäni varsin mainioita tyyppejä ovat mm. tähtikuonokontiainen, kirppusammakko, nokkasiili, meriperuna, sokkomyllikäs ja merinorsu.
Tähtikuonokontiaisella on nimensä mukaisesti tähden muotoinen kuono, joka on kuin mustekala lonkeroineen. Sen kuonosta on sanottu, että se on nenä, joka näyttää kädeltä mutta toimii silminä.
Kirppusammakko on maailman pienin sammakko, vain 6,5 mm pitkä. Se asuu Brasilian sademetsässä ja kärsii huonosta tasapainosta.
Nokkasiilin luultiin jo kadonneen maan päältä, mutta eipä vain ollutkaan. Tämä tyyppi on varsinainen monitoimikone: Se on nisäkäs, mutta se munii kuin lintu. Kuoriutuneita poikasiaan se kantaa pussissa kuten kenguru. Maitoa se erittää suoraan ihonsa läpi, ja sen nokassa on sähköaisti.
Meriperuna puolestaan muistuttaa karvaista perunaa, ja sen sukulainen on merimakkara. Kettunen aprikoikin, miltä maistuisi merimakkaraperunat ketsupin kanssa.
Sokkomyllikäs on hauska ainakin nimeltään, mutta ulkoasultaan... no joo, ehkä enemmänkin kauhukabinetin asukas, joka elää elämänsä maan alla ilman silmiä. Sokkomyllikkäät eivät voi sietää lajitovereitaan, eivätkä ne voi sairastua syöpään.
Merinorsu on iso köllikkä, joka pystyy nukkumaan sukeltaessaan. Jopa 377 metrin syvyydestä on löydetty merinorsu, joka on jatkanut uniaan sukelluksensa jälkeen.
***
Kun luen, luen aina itse asiaa: tarinaa tai kirjan antamaa tietoa, mutta aina myös kieltä. Minulle on tärkeää se, mitä kirjoitetaan, mutta myös se, miten kirjoitetaan. Kettusen kirjoitustyyli on pakinamaisen letkeää, mutta tällä kertaa huomioni kiinnittyi mielestäni varsin ärsyttävään kielipiirteeseen: hän-pronominin käyttämiseen eläimistä se-pronominin sijasta.
Tämä on mielestäni häiritsevä muoti-ilmiö, jonka olen nähnyt leviävän myös kasveista kirjoittamiseen. Nuukahtaneesta kasvista on Facebookin ryhmässä kyselty: Mikäs häntä vaivaa? Kuulin myös erään julkkiksen käyttäneen tuolista pronominia hän, tosin puhuessaan, ei kirjoittaessaan. Kummallista!
Kettunen käyttää teksteissään enimmäkseen yleiskielen mukaista se-pronominia, mutta myös hän-pronominia, ja toisinaan samassa tekstissä kumpaakin pronominia sekaisin. Esimerkki sokkomyllikkään esittelystä:
"Joskus internetissä tulee vastaan kuvia eläimistä, joiden ei uskoisi olevan aitoja. Katsokaapa vaikka tuota ilmestystä. Onko se joku lasten mielikuvituksellinen pehmolelu?
Ei, vaan kyseessä on ihan todellinen otus. Hän on nimeltään balkaninsokkomyllikäs (Nannosapalax leucodon). Tämä likinäköinen veijari kaivelee tunneleita vahvoilla hampaillaan ja viettää suuren osan elämästään maan alla, jonne aurinko ei paista.
Otusta saa kutsua myös unkarinsokkohiireksi, jos välttämättä haluaa. Myös valkohammassokkohiirenä hänet on tunnettu. Hän ei kylläkään ole hiiri."
Mitä tällä halutaan kertoa? Tiedän, että jotkut eläinaktivistit pitävät se-pronominin käyttöä eläintä halventavana. Ihminen muka asettaa itsensä eläimen yläpuolelle. Eihän tästä ole kyse.
Minua vaivaa tällainen häiritsevä kielen muoti-ilmiö niin paljon, että luin asiasta myös Kielitoimiston ohjepankista (linkki alla). Sivustolla kerrotaan, että eläimestä käytetty hän-pronomini on puhekieleen liittyvä ja leikillinen, mutta yleiskielen vastainen.
Katri Priiki pohdiskelee samaa asiaa laajemmin Kielikellon artikkelissa (linkki alla). Priikin artikkelissa on linkkejä myös muihin aihetta käsitteleviin teksteihin, ja teksti on mielestäni mielenkiintoinen.
Miksi siis vaikutusvaltaisen lehden tiedetoimittaja on useissa teksteissään käyttänyt eläimestä hän-pronominia? Onko kyse juurikin leikillisyydestä ja eläimen esittelystä kuvaannollisten rumpujen päristessä niin kuin suuressa show'ssa ikään? Pakinatyyliin se voikin sopia, mutta pakinatyyli ei välttämättä sovi yleiskielen kielimalliksi.
Aikaisemmat postaukseni Niko Kettusen tiedepakinoista avautuu linkistä:
Hän vai se -pronominin pohdiskelua avautuu seuraavista linkeistä:
https://kielikello.fi/saako-lemmikkiin-viitata-h%c3%a4n-pronominilla/ ) (Luettu 29.12.2024.).
